Miten saada yhdistettyä kuntoilu ja perhelomailu parhaalla mahdollisella tavalla? Lomalla on hyvä viettää aikaa perheen kanssa, mutta toisaalta silloin on myös kiusaus treenata enemmän kun työ- yms kuviot eivät ole häiritsemässä harrastuksia. Vastaus tähän on lomaviikko urheiluopistolla.

Olimme tänä kesänä kolmatta kertaa Vierumäen urheiluopistolla Perhe on paras-leiriviikolla. Leiriviikolla on omat ohjelmat aikuisille ja lapsille, sekä myös perheen yhteistä tekemistä. Joka päivä on perheen yhteisen tekemisen lisäksi kolme aktiivituntia, joiden kesto vaihtelee 45 minuutista puoleentoista tuntiin. Ja jokaisen tunnin ohjelman voi valita kahdesta tai kolmesta eri vaihtoehdosta, joten viikon rankkuuden voi itse säätää haluamakseen.

Myös lapset ovat viihtyneet erinomaisesti. Lapset ovat jaettu ikäryhmiin, ja tekemistä on ollut yleisurheilusta sirkusteluun. Olemme olleet yhdessä toisen perheen kanssa jossa on samanikäisiä lapsia, ja myös tämä on lisännyt lasten viihtyvyyttä. Tosin välillä tuntuu että isoin juttu heille on lupalappu, jonka ansiosta voivat poistua itse tuntien jälkeen ja käyttää tuntien välisen ajan vapaaseen hengailuun ilman vanhempien valvovia silmiä. Iltaohjelmissa oli myös letunpaistoa ja rantasaunaa, joten välillä otettiin vähän kevyemmin.

Vesi virkistää

Ohjaajat ovat poikkeuksetta olleet huippuluokkaa, ja kaikista tärkein eli ruoka, on myös kohdillaan. Varsinkin tämmöisen viikon aikana kulutus on kovaa, joten eväät ei voi olla mitä tahansa huttua, onneksi tämä puoli toimii erinomaisesti.

Tänä vuonna päätin aloittaa viikon fillaroimalla Helsingistä Vierumäelle. Kelit olivat kohdallaan ja pari kertaa piti pysähtyä tankkaamaan nestettä. Ajoaika oli neljä ja puoli tuntia, sen jälkeen tavaroinden purkamista, energiantankkausta jonka jälkeen ohjelmassa oli puolitoista tuntia salibandyä. Edellisestä pelikerrasta oli kulunut aikaa toistakymmentä vuotta joten oli hauska sählätä pitkästä aikaa joukkuepelejä. Tauon huomasi seuraavana päivänä, pärse ei ollut notkea.

Viikon aikana tuli liikuttua riittävästi pienen ihmisen tarpeisiin. Päivät alkoivat perheiden yhteisillä aktiviteeteilla, pallopeleillä, kisailuilla yms. Ja vaikka oma lantio on kuin nuorella Elviksellä, niin tuli huomattua että hulahula-vanteen pyörittely ei kuulu vahvuuksiini. Muu viikko-ohjelma sisälsi kuntopiiriä, TRX:ää, core trainingia, venyttelyä, sauvarinnettä, korista, rantalentistä ja jotta totuus ei unohtuisi, yhtenä lajina oli myös vieruthlon. Vieruthlonissa oli kaksi matkaa, sprintti (200m/6km/2km) ja pitkä (400m/6km/4km) tai halutessaan sai myös uida lyhyemmän matkan ja juosta pitkän, ei ollut niin tarkkaa.

Oman mausteensa lajiin toivat vakiopyörät, Vierumäen Helkamat kulkivat hienosti ja kaikilla oli tasapuolisesti yhtä hauskaa.

T1:ssä ei näkynyt hiilikuitua.

Viikko meni nopeasti lajista toiseen siirtyessä, eikä kesäloman loppumista ehtinyt juurikaan miettiä. Perjantaina oli kuitenkin kotiinpaluun aika, ja matkaan lähdettiin aamuisen TRX:n virkistämänä. Alku fillarin selässä oli nihkeää ja edessä olisi reilu neljän ja puolen tunnin ajomatka, excellent choice, Sir! Lahteen päästyä kroppa alkoi kuitenkin muistaa pyöräilyn lainalaisuudet, ja meno parani hiukan. Kovin kummoista puristusta matkanteko ei ollut, mutta aina kun touhu alkoi muistuttaa huviajelua, sisäinen valmentaja nosti päätään ja tokaisi ”Get in that aero position, you lazy bastard!” ja taas mentiin. Kotiin päästiin reilu parikymmentä minuuttia hitaammin kuin menomatkalla sen verran viikon hassutukset tuntuivat kropassa.

Kannattiko? Kyllä kannatti. Viikon (ma-pe) täysihoito, joka päivä riittävästi mielekästä tekemistä, rentoa yhteisoloa ja hyvää ruokaa, eihän tästä lomailu voi paremmaksi muuttua. Ensi vuonna taas uudestaan.

Klo 22 ja lämmintä 26 astetta. Iltauinti on tosiasia.