Tahkolla järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa triathlon-kisat. Ja koska omat kisani ovat jääneet kahteen perusmatkaan ja yhteen täysmatkaan, niin nyt oli korkea aika käydä kokeilemassa puolimatkan ihanuutta. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului perusmatka kesäkuussa, mutta se jäi flunssan takia väliin, joten tästä nyt tuli kesän ainoa varsinainen triathlon-kilpailu. Aikatavoitteeksi laitoin maalintulon välille 5.00 – 5.15.

Kesän aikana olen yrittänyt saada fillarikuntoa vähän paremmaksi, ja siinä olinkin onnistunut. Varjopuolena vasen pakara oli pikkuisen ärtynyt, ja tämän kanssa sai tasapainoilla viimeiset viikot. Toisaalta uinti tuntui auttavan tähän vaivaan, vähän foam rolleria ja kevyttä juoksua, joten mitään älyttömiä jumeja ei ole päässyt syntymään. Viimeisellä viikolla karsin lenkkien pituuksia, mutta jokaisessa harjoituksessa oli jonkin verran intensiivisempiä hetkiä, jottei tuntuma täysin katoaisi ja mies laiskistuisi.

Saavuin Tahkolle perjantaina alkuillasta ja aika raikas sade toivotti tervetulleeksi. Ilmoittautuminen kisakansliassa ja sieltä varustekassit, tarrat pyörään ja kypärään yms. rekvisiitta. Vielä aamupalatarvikkeet ja pakolliset kuviot oli tehty. Tämän jälkeen sadekin alkoi hyytymään ja kävin haukkaamassa happea pyörän selässä päästäkseni eroon matkajumeista. Fillarilenkin jälkeen oli tarkoitus käydä vielä uimassa ennen illan kisainfoa ja pastabuffaa, mutta kylpylään päästyäni altaat olivat juuri menossa kiinni joten tämä jäi aikomukseksi. Onneksi saunat olivat avoinna, joten ei tarvinnut herättää pahennusta kevyellä mieshiellä.

Jo tässä vaiheessa huomasi että Tahko on hyvä paikka näille kinkereille. Kaikki palvelut olivat lähellä kisakeskusta, joten siirtymisiin ei mennyt aikaa ja majoituskapasiteettia löytyy ihan kisa-alueen viereltä. Ehkä näitä asioita oli jopa mietitty.

Lauantai-aamu olikin sitten juhlapäivä. Koska startti oli kahdeltatoista, aamupäivällä ehti hyvin hoitaa varusteiden pakkaukset. Aamupalan jälkeen vein pyörän ja vaihtokamat vaihtoalueella, ja koska olin hyvissä ajoin liikenteessä, ruuhka ei ollut paha.

Tämän jälkeen ehdin vielä hengailla lähtöalueella, kävin vielä majapaikassa vähän syömässä, ja tulin startti-alueella n.4o minuuttia ennen lähtölaukausta. Pieni uintiverryttely ja sitten olikin aika siirtyä odottelemaan starttia.

Startti tapahtui suoraan vedestä sillan kupeesta. Ensin uitiin ulapalle, kierrettiin poijut ja tultiin sillan ali Tahkolahden pohjukkaan, jossa vaihtoalue sijaitsi.

Uinti sujui mukavasti, pientä normaalia kontaktia, mutta koska baana oli leveä, niin aika pian pääsi uimaan omaa vauhtia. Uinnin aikana on vaikea arvioida omaa menoa, kanssakilpailijoita ei juurikaan näe, ajasta ei ole oikein tietoa, ja on vaikea arvioida tarkalleen missä on osuuden loppu, joten vähän mennään pimennossa. Uintiosuus meni ajassa 30.54 ja sijoitus omassa sarjassa (M40) 3.

Virkistävän uinnin jälkeen päästiin pyörän selkään. Lähdettiin ajamaan Varpaisjärven suuntaan, jossa käytiin kääntymässä, tultiin takaisin Tahkolle Golden Resortin kohdille ja taas sama rundi uudestaan. Pyöräilyreitti oli mielestäni hyvä. Oli pieniä nousuja jossa sai vähän vaihtelua ajoasentoon kun nousi ajamaan putkelta, ja tämän vastapainoksi hyviä alamäkiä, jossa en ihan saanut kuuttakymppiä rikki (57.4 km/h).

Matkaeväänä oli 1o geeliä juomapullossa ja toisessa juomapullossa High5-porejuomaa josta sain tarpeelliset suolot ja magnesiumit matkan aikana. Geeliä olin varannut 3 kpl/tunti, ja varmuuden vuoksi muutama ylimääräinen, jos matka vähän venähtäisi. High5;n loputtua nappasin huoltopisteiltä kaksi kertaa vesipullon, joten nestettä meni geelien lisäksi vajaat 2 litraa.

Pyöräilyn pyrin tekemään periaatteella parasta mahdollista vauhtia. Vauhti sai olla reipas, mutta kuitenkin koko ajan kontrollissa ettei juoksemisesta tulisi liian nihkeää. Tämä tuntui toimivan, yksi nyykähdys tuli noin puolentoista tunnin kohdalla, mutta sekin korjaantui energiageelillä. Mitäpä ei geeli korjaisi, vähän niin kuin jesari.

Peesauskieltoa tunnuttiin valvovan tai sitten kilpailijoilla oli hyvä moraali. Takapyörässä roikkumisia en nähnyt, mikä on tietysti ilahduttavaa.

Pyöräilysosuuden loputtua fiilikset olivat edelleen hyvät, eikä ihmeempää väsymystä ollut, joten kaikki hyvin tähän asti. Pyöräilyosuus meni ajassa 2.41, sijoitus tässä vaiheessa omassa sarjassa 8.

Juoksu lähti kulkemaan totutun nihkeästi. Kaikkien oppien mukaan lähdin juoksemaan lähes uusilla Inov-8 Tri X-treme 225 -lenkkareilla. Alla oli yksi totuttelulenkki ja kieltämättä vähän jännitti miten 3mm droppi toimii pidemmällä matkalla. Mutta pianhan se selviäisi. Ennen ensimmäistä sillan ylitystä päätin tehdä pikaisen visiitin puskan puolelle ja totesin että nestettä on nautittu riittävästi.

Ensimmäisten nousujen jälkeen oikeassa takareidessä tuntui pientä ylimääräistä kireyttä, onneksi se meni nopeasti ohi. Juoksureitti oli vaihteleva, ei mitenkään erityisen nopea, mutta kaikille sama. Menin omalla vauhdilla, ja vaikka juoksu tuntui kulkevan, en lähtenyt hätäilemään vauhdin kanssa, kahdellakympillä voi kuitenkin tulla yllätyksiä. Muutamia selkiä sain poimittua, Jarmo Hast (kokonaiskisan 2.) pyyhkäisi kevyen näköisesti ohitseni, en viitsinyt lähteä peesaamaan vaan annoin kaverin juosta rauhassa.

Yhdellä kierroksella oli kolme huoltopistettä, näistä nappasin aina mukaani geelin ja vähän vettä kyytipojaksi. Energiat upposivat hyvin eikä ongelmia ollut. Aina välillä alkoivat kuitenkin kylkipistokset vaivaamaan, tämä pitikin vauhdin kontrollissa.

Viimeisellä juomapisteellä aikaa oli kulunut 4.46 ja aloin vakavasti miettimään olisiko 5 tunnin alitus mahdollista. Juoksuvauhtiin tällä ei ollut valitettavasti vaikutusta, isompia tehoja ei koneesta tuntunut lähtevän irti, pakko oli vaan laittaa tossua toisen eteen. Vielä Syvärin Kunkun kohdalla olevassa nousussa en ollut varma onnistuisiko viiden tunnin alitus, mutta sillalle päästessä kisakello näytti aikaa 4.57, ja tässä vaiheessa 5h alitus olisi tosiasia. Maaliin tultaessa kello pysähtyi aikaan 4.59.10, eli reilulla marginaalilla. Juoksuun meni aikaa 1.41.27 ja lopullinen sijoitus omassa sarjassa 5.

Maalissa oli älyttömän hienot fiilikset ja olo oli liikuttunut. Teki mieli halata kaikkia. Olin asettanut viiden tunnin alituksen salaiseksi tavoitteeksi ja tiesin että se vaatii kaikkien osa-alueiden onnistumista ja nyt se toteutui. Juhlapäivä todellakin.

Hetken fiilisteltyäni ja kotisoittojen jälkeen menin recovery arealle jossa pöydät notkuivat herkkuja. Eikä mikään mennyt alas. Puolipakolla kokista, palautusjuomaa ja sipsejä ja koska ruoka ei uponnut, päätin lähteä kylpylään pesemään kisahiet pois ja käymään vähän uimassa. Pesujen jälkeen ruoka maistui jo paremmin, ja tankkauksen jälkeen kävelin hakemaan tavarat pois vaihtoalueelta ja pyöräilin sieltä takaisin verrytelläkseni jalkoja.

Muutaman tunnin päästä oli taas nälkä, kolmatta kertaa en kehdannut mennä syömään recovery arealle, vaan kävin hakemassa pizzan oluen kyytipojaksi. Tämän jälkeen olikin aika rento olo. Sen verran energiavajetta päivän aikana oli syntynyt, että heräsin viiden aikoihin hirveään nälkään, pieni tankkaus karjalanpiirakoilla ja takaisin nukkumaan.

Hieno reissu. Järjestelyt pelasivat erinomaisesti, ja kerrankin tuntui että osanottomaksulle tuli riittävästi katetta. Ilmapiiri oli todella hyvä ja rento ja tuntui että kaikilla kisailijoilla oli hymy herkässä. Eiköhän täällä kisailla uudestaan.

Ja olihan siellä vielä Megamanit.