Lauantaina oli tarkoitus mennä juoksemaan Aktiaan, mutta olin onnistunut tekemään itselleni päällekkäisen varauksen. Onneksi samana päivänä järjestettiin 245. Paloheinämaraton, joten päätin mennä sinne juoksemaan puolikkaan pitkänä lenkkinä.

Ensimmäinen Paloheinämaraton järjestettiin 16.12.2006, ja muistan ihmetelleeni nähtyäni huoltopöydän. Tarjosiko joku hyvää hyvyyttään juomia satunnaisille ulkoilijoille vai mistä oli kyse? Mutta pian huoltopöydän tarkoitus selvisi, ja eikä aikaakaan kun olin itsekin juoksemassa siellä. Reitti on muuttunut Paloheinän rakennustöiden takia, ja nykyinen reitti juostaan Paloheinästä etelään Keskuspuistossa ja kierroksen pituudeksi tulee reilu 5 km.

Starttiajat ovat joustavia, juoksemaan pääsee jo klo 7.30 eteenpäin ja myöhemminkin voi liittyä joukkoon mukaan. Tämä mahdollistaa vaikka maratonin juoksemisen aamupäivän aikana ja loppupäivän voi käyttää miten lystää. Maratoneja juostaan myös juhlapäiviänä, vappuna, juhannuksena, jouluna ja uuden vuoden aattona. Melko mainiota.

Perjantain ja lauantain välisen yön jälkeen maa olikin yllättäen valkoinen, mutta aamulla mentiin vahvasti plussan puolella. En tiennyt oliko reittiä ehditty jo ajamaan puhtaaksi ylimääräisestä lumesta, joten päätin laittaa maasturit jalkaan. Inov-8 X-talonit tarjoaisivat riittävästi pitoa pehmeässä sohjossa, ja hemmottelin jalkojani vielä SealSkinzin sukilla, jolloin matkaa ei tarvitsisi tehdä ensi metreistä lähtien märillä jaloilla.

Tavoitteena oli juosta puolikas läpi reippaana pitkiksenä, vähän normaalia pitkää lenkkiä nopeammin, mutta ilman ihmeempiä puristuksia. Marrasputken alussa juoksin PHM:n ajassa 1.41, nyt laitoin tavoiteajaksi 1.45 alittamisen.

Juoksu lähti kulkemaan tavanomaisesti, suurimmalla osalla reittiä traktori oli jo käynyt siivoamassa isoimmat lumet, vain pieni osa reitistä oli vielä auraamatta. Kengät kastuivat samantien, ilmassa oli vettä ja välillä puista mätkähteli lähes keilapallon kokoisia lumikasoja tielle, onneksi naamalle tuli vain pienempiä osumia. Reitin varrella oli useita vakiokasvoja, ja kohdatessa tavanomaiset tervehdykset.

Päivän aikatauluista johtuen aamupalan sulatteluun ei ollut hirveästi ylimääräistä aikaa, ja tämän huomasi juoksun aikana. Olo ei ollut höyhenenkevyt, välillä kävi jo Vantaan bajamaja-juoksu mielessä, mutta onneksi ylimääräisiin varikkokäyntejä ei tarvinnut tehdä. Viimeisellä kierroksella pysähdyin vielä nappaamaan valokuvat, ja maaliin tulin ajassa 1.45.10, eli todella leväperäistä touhua ja huolimatonta toimintaa tavoitteisiin nähden.

Pöytä on katettu juoksijalle.

Juoksun jälkeen loppuhölkät kotiin ja päivän urakka oli takanapäin. Paloheinämaraton on ainakin itselleni erinomainen tapa juosta pidemmät lenkit. Sijainti on hyvä, lenkki tulee juostua vähän tavanomaista nopeammin ja huolto pelaa eikä tarvitse kuljetella energiota mukana. Myös tapahtuman fiilis on leppoisa, tänne on ihmisen hyvä tulla!

Lisätietoja PHM:stä löytyy täältä.