(Kuvan viemäri ei liity tapaukseen.)

Hyvään vauhtiin päässyt harjoittelu katkesi huhtikuun alussa kuin kanan lento. Eräänä iltana poluilla juostessani olo tuntui kumman vetämättömältä, eikä oikein minkäänlaista puristusta saanut aikaiseksi. Syykin selvisi seuraavana päivänä, aamulla pieni yskä muuttui illalla kuumeksi, ja seuraavat 5 päivää menikin sohvan pohjalla 38,5 asteen kuumessa. Ja mikä tylsintä, olin juuri hankkinut uuden sykemitttarin, Garminin Fenix 3:sen, jonka ominaisuuksia ei oikein makaillessa päässyt hyödyntämään.

Kuume laski juuri ennen pääsiäistä, mutta etukäteen Himokselle suunnitellut mäkitreenit sai unohtaa, samoin laskemisen. Pelkkä kävely muutaman sadan metrin päähän notskipaikalle kävi riittävästä harjoituksesta, ja seurueen muut jäsenet kommentoivatkin rohkaisevasti olemustani joka oli kuin viikon rännin jäljiltä. Influenssa on aika vinkeä tauti, ei voi varsinaisesti suositella.

Sairastumisen jälkeen korostetaan usein maltin tärkeyttä, liian aikainen paluu urheilun pariin altistaa helposti jälkitaudeille. Tässä tilanteessa tuota ohjetta oli helppo totella, juoksun (eikä muunkaan) urheilun pariin ollut todellakaan halua. Vasta reilun viikon kuumeettoman jakson jälkeen olo tuntui siltä että nyt voisi tehdä jotain kevyttä, tärkein indikaatio tälle oli se, että kahvi maistui ensimmäistä kertaa normaalille. Tämä oli selkeä signaali, ei kun liikkeelle!

Koska lauantai oli lämmin ja kuiva, päätin aloittaa maantiepyöräilykauden ja käydä kevyellä fillarilenkillä. Kadut olivat harjattu, aurinko paistoi ja pyörä tuntui hyvältä, joten tunnin lenkk venähti vajaan 50 km:n pituiseksi, mutta välillä pitää mennä fiilisten mukaan. Lenkki muistutti taas miten mahtava laji maantiepyöräily on, ja vaikka tänä vuonna ei varsinaisia kisoja tule olemaan tämän tiimoilta, niin todennäköisesti satulan selässä tulee muutama tovi istuttua.

Ensimmäiset juoksulenkit olivat nihkeitä. Oli masentavaa huomata kuinka paljon kunto oli laskenut parin viikon jäljiltä, sykkeet olivat helposti 20 lyöntiä korkeammalla verrattuna ennen sairastumista vallinneeseen tilanteeseen. Pitää vaan uskoa että tilanne tästä vielä paranee.

Mutta jotain hyvääkin viime viikolla on ollut, aloitin pitkästä aikaa työmatkapyöräilyn. Duunimatka autolla kestää ruuhkasta riippuen 12-20 minuuttia, ja vanhalla maasturinlouskulla aikaa menee nopeimmillaan alle 17 minuuttia. Time well spent, sanoisi ruotsalainen. Matka on sen verran lyhyt että se ei juurikaan kuormita, vaikka se tapahtuukin luonnollisesti parasta mahdollista vauhtia ylläpitäen. Periaatteessa tuon matkan voisi mennä sen verran kevyesti ettei töissä tarvitsisi käydä suihkussa, mutta se on täysin teoreettista pohdiskelua vailla mitään kosketusta reaalimaailmaan. Kun työmatkapyöräily alkaa, hiki on tosiasia.

Garminiin olen ollut ensifiiliksien jälkeen tyytyväinen. Satelliitit löytyvät nopeasti, sykkeet näyttävät heti startista lähtien oikein ja käyttöliittymä on selkeä. Toiminnot ovat monipuoliset, on askelmittaria, unen laadun seurantaa, askelfrekvenssiä, pystysuuntaisen liikehdinnän mittausta, maakontaktin kestoa jne.

Nyt on mukana vahvaa liioittelua

Kuten moni muukin markkinoilla oleva mittari, tämäkin laskee harjoituksen jälkeisen palautumisajan. Mutta vaikka mittari kertoo yhtä sun toista, oma tunne on kuitenkin usein lähempänä totuutta. Eilen juostu 9 km:n lenkki vaatisi muka puolentoista vuorokauden palauttelun, sehän on höpöpuhetta, ei oma kunto kumminkaan noin alas ole voinut mennä. Mittari antaa myös lenkin alussa arvion palautumisen tilasta, ja tämän olen huomannut olevan vähän luotettavampi arvio. Tänään palaute oli omien tuntemusten mukainen, mutta ovathan nämä vähän semmoista tietoa johon ei mittaria tarvita, vaan oma kroppa antaa luotettavimman tiedon (jos sitä vain malttaa kuunnella).

Alle vuorokausi edellisen lenkin jälkeen

Aika paljon Garminin foorumilla on kirjoiteltu esiintyneistä bugeista (värinähälytyksen jumiutumine, gps-signaalin katoaminen yms) mutta tähän mennessä oma kello on käyttäytynyt luotettavasti. Toivottavasti trendi jatkuu. Kaikkia mittarin ominaisuuksia en ole vielä päässyt kokeilemaan, esim. uintimatkan mittaukset, ja kirjoittelenkin tästä vähän kattavamman arvion kun kokemuksia kertyy hivenen enemmän.

Tästä taas pikkuhiljaa liikkeelle, seuraavat kisat ovat alle kuukauden päästä, joten tavoitteet ovat selvillä. Riittävästi ulkoilua, siitä se taas lähtee.