Marraskuu, vuoden ei niin hehkein – kuukausi. Se aika vuodesta jolloin järkevät ihmiset hengähtävät päättyneen kisakauden jälkeen ja ottavat iisisti, tai sitten on puoliurpoja jotka päättävät juosta vähintään 25 minuuttia ulkona kuukauden jokaisena päivänä.
Tänä vuonna olin tehnyt vakaan päätöksen olla hyppäämättä marrasputkeen. Putki oli osaltani jo koettu, kolme edellistä vuotta olin keikkunut putkessa ja tuoreessa muistissa olivat vielä viime vuotiset pakkolenkit. Ei putki yhtä miestä kaipaa, tuumin lähtiessäni lokakuun viimeisenä päivänä lenkille, mutta poluilla juostessa jalka lipesi ja huomasin juuttuneeni marrasputkeen.
Sata paria lenkkareita 