Nuts Pallaksen jälkeen oli kolme viikko aikaa taikoa itsensä puolimatkan triathlonkuntoon. Eri lajien painottaminen ei mennyt ihan triathlonoppien mukaan, pyöräily oli käytännössä kesäkuisen Pirkan pyöräilyn jälkeen olematonta, uintitreenit koostuivat kahdesta uintikerrasta toukuussa ja heinäkuussa, ainoastaan juoksu oli ollut Pallaksen keikan takia aktiivisempaa. Valmistautumiseen vaikutti vielä yksi kuntoiluviikko Vierumäellä, jossa 5 päivän aikana tuli liikuntaa noin 20 h edestä. Olisi liioittelua väittää että lähdin Tahkolle kylmiltään, mutta lähtötilanne oli kaukana optimaalisesta. Mutta mitä pienistä, oli selvää että ennätyksiä ei tultaisi rikkomaan, mutta vähintäänkin hyvän aerobisen treenin tulisin saamaan aikaiseksi.

Pallaksen jälkeisellä viikolla ohjelmassa oli kevyttä mökkielämää. Kävin keskiviikkona kokeilemassa juoksua, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, että vielä ei ole aika ulkoiluttaa lenkkareita. Ihan makuuhaavojen keräämiseksi elämä ei kuitenkaan mennyt, ja koska olimme veden äärellä, niin oli luonnollista että tein pikaisia pyrähdyksiä järvessä, ja vedin kesän ensimmäisen uintilenkin märkkärillä. Tällä viikon tavoitteena oli ainoastaan nopeuttaa palautumista kevyellä liikunnalla, sillä tulevana viikkona liikuntaa tulisi keskivertoa enemmän.

Lauantaina kävin uudestaan kokeilemassa juoksua, nyt kroppa tuntuikin jo huomattavasti paremmalta ja juoksu kulkikin jo kohtalaisen mallikkaasti. Maanantaina alkoi perinteinen Vierumäen viikko, tämä oli hyvä hetki pyyhkiä pölyt fillarin satulasta tekemällä perinteinen 127 km:n lämmittelyajo pelipaikoille.

Lomaviikko Vierumäellä on aina yksi kesän kohokohdista. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja riittävästi tekemistä valmiin lukujärjestyksen mukaan.  Jo ensimmäisten päivien jälkeen kroppa oli hyvin jumissa, onneksi kelit olivat kohdillaan eikä Valkjärvi ollut jäässä, eri lajien välillä pystyi tekemään hätäisen välipyrähdyksen järvessä. Myös täällä oli märkkäri mukana, kävinkin tekemässä puolen tunnin uinnin Vierumäki triathlonin maisemissa. Vierumäeltä matka jatkui vielä Padasjoelle, myös tämä 60 km:n siirtymän tein fillarilla. Kulunut viikko painoi kropassa, mutta sain tehtyä matkan reilun kolmenkympin keskarilla.

Viikonloppu olikin rauhallista mökkielämää, pari 10 min uintia ilman märkkäriä, mutta muuten aktiivisuus ei ollut tämän viikonlopun teema.

Vierumäen hikoilut tuntuivat edelleen kropassa ja viimeinen viikko olikin taas pelkkää palauttelua. Työmatkat tein fillarilla, torstaina kävin pienellä juoksulenkillä ja totesin että ei ihan priimaa, mutta tällä mennään.

Perjantaina ajoimme perheen kanssa Tahkolle. Perille päästyämme tein fillarilla testilenkin varmistaen  pyörän toimivuuden. Illalla vielä kisainfo ja pastabuffet, ja tavarat valmiiksi tulevaa koitosta varten. Myöhemmin sain vielä soiton kuriirifirmalta joka oli kotioveni takana. Olin edellisenä viikonloppuna tilannut uuden märkäpuvun, ja elättelin pieniä toiveita joskohan se ehtisi vielä näihin kisoihin. Kuriiri ei jostain syystä suostunut tekemään pientä ylimääräistä kierrosta Tahkolle, joten puku sai jäädä odottelemaan ensikastetta myöhempään kertaan (nyt olisi sitten yksi märkäpuku myynnissä, halvalla lähtee!).

Kisan startti oli klo 11, joten tämä mahdollisti kiireettömän aamun. Normaalit aamupuurot ja leivät,  ja pari kuppia kahvia. Sen jälkeen kävin viemässä pyörän ja varustepussit vaihtoalueelle. Vielä pyörän katsastus jossa tarkistettiin jarrut sekä kypärän toimivuus. Nyt kaikki pakolliset kuviot oli tehty, ja sitten olikin enää kisan vuoro.

Puoli tuntia ennen starttia herkuttelin geelillä, ja sitten olikin verryttelyiden vuoro. Uinti tuntui mukavan rennolta, pian oli aika siirtyä laiturille ja siitä takaisin järveen odottamaan lähtölaukausta. Tahkolla lähtöalue on laaja ja tilaa oli riittävästi. Siirryin vähän rantaan päin, eikä edessäni ollut ketään. Ja sitten mentiin! Minkäänlaista kontaktia ei päässyt syntymään ja sain uida täysin rauhassa omaa tahtia. Uinti kulki hyvin, muutaman kerran hengitysrytmi meni sekaisin, mutta ei mitään ihmeempää. Suunnistus sujui helposti, ainostaan ennen sillan alitusta sain vähän hakea uintilinjoja kun edessä oleva kaveri veti pientä siksakkia. Uintosuus meni ajassa 35.12, matka mittarin mukaan 1975 m ja sijoitus miesten sarjassa 22.

Vaihto sujui ilman suurempia säätämisiä vaikka rutiini puuttuikin. Kello pois kädestä ja ajanottosiru jalasta, märkkäri kassiin, kello ja siru takaisin paikalleen ja fillarikamat päälle. Pyörä vielä telineestä ja menoksi. T1:sen aika 4.21.

Pyöräily oli osa-alue josta olin eniten huolissani. Tämä on perinteisesti itselleni heikoin laji, eikä kesän tauko varsinaisesti parantunut tilannetta. Pyöräily lähti kuitenkin kulkemaan mukavasti. Reitillä oli myös täyden matkan menijöitä eikä siellä tarvinnut polkea itsekseen. Ohittelin, mutta pääsääntöisesti tulin ohitetuksi. Välillä ohitseni mentiin niin että humina vaan kävi, kevyempi kaveri olisi lentänyt kumoon ilmavirran voimasta. Varpaisjärveä lähestyttäessä asfaltti muuttui märemmäksi, ja pian kääntöpaikan jälkeen alkoikin satamaan melko ravakasti. Ajolasit menivät täysin huuruun, ja näkyvyys oli lievästi ilmaistuna huono. Pian sade kuitenkin lakkasi eikä sokkoajoa tarvinnut jatkaa.

Juomapulloissa oli geeliä ja High5-poreita, sekä pari energiapatukkaa. Olin kaatanut geelit pulloon jotta välttyisin ajonaikaiselta geelipussien availulta ja lisäsin joukkoon vähän vettä jotta geelit tulisivat helpommin pullosta ulos. Tietenkään en testannut seoksen juoksevuutta. Ensimmäistä kertaa geeliä nauttiessani huomasin että ihan valumalla tavara ei pullosta tule, vaan sitä sai puristaa otsasuoni pullottaen. Aina näistä oppii jotain uutta.

Kisainfossa oli korostettu peesaamiskieltoa ja sitä tultaisiin myös tarkkailemaan. Asfalttiin oli useaan kohtaan maalattu viivoja 10 m välein, jotta riittävän välimatkan edelläajavaan pystyisi arvioimaan. Reitin aikana näkyikin moottoriajoneuvoja kiitettävän paljon. Toisella kierroksella huomasin itsekin tarjoavan peesiapua jollekulle kun skootteri ajoi takanani ja ohjeisti takanaolijaa oikeasta etäisyydestä. Peesaamisen kitkeminen onnistuikin hyvin, ajo oli hyvinkin siistiä eikä vastenmielisiä possujunia näkynyt. Tästä erityiskiitos järjestäjille.

Toisella kierroksella vauhti alkoi hyytymään. Aerotankoja en ollut käyttänyt kesän ensimmäisen lenkin jälkeen, ja ajo-asentoon tottumattomuus alkoi tuntua. Ylämäet poljin putkelta jotta lihakset saivat vähän vaihtelua. Kilometrit 70 –  80 välillä olivat todella hitaita, ja tässä vaiheessa matkanteko tympäisi melkoisesti. Tilannetta ei juurikaan auttanut ketjujen tippuminen rattailta, sainpahan kuitenkin syyn nousta hetkeksi satulasta. Pari kertaa kypärän ilmanottoaukoista meni sisään kärpänen? ampiainen? liito-orava? joka on aina yhtä veikeä tilanne. Tällä kertaa selvisin ilman vaurioita.

Ensimmäisen 42 km:n jälkeen keskinopeus oli 31,8 km/h, mutta vauhti hiipui tasaisesti ja sijoitukset tippuivat samaa tahtia. Viimeinen kymppi meni taas paremmin, vaihtoalueelle laskettelin hyvillä fiiliksillä. Pyöräilyosuuden (89,5 km) ajaksi tuli 2.54, keskinopeus 30,9 km/h ja sijoitus pyöräilyosuuden jälkeen 85.

T2 meni sujuvasti ajassa 2.17 ja sen jälkeen juoksuhommiin. Juoksuun lähtö olikin veikeän tuskallista, mutta luotin että pakarajumit hellittävät alkukankeuden jälkeen. Ja niinhän siinä kävi, tosin kolmen kilometrin jälkeen vasenta nilkkaa alkoi särkemään ja oikeassa takareidessä tuntui krampin oireita, molemmat olivat onneksi ohimeneviä. Reitti ei ollut erityisen nopea, ja muistutti välillä polkujuoksua, mutta ainakin se oli vaihteleva. Juoksu oli tasaista ja hitaasti hiipuvaa puurtamista, mutta niin näytti olevan muillakin.

Perhe oli kannustamassa reitin varrella, ja tämä toikin kaivattua lisävirtaa omaan tekemiseen. Mitään ihmeempiä ei juoksun aikana tapahtunut, luotin että oma kunto riittää loppuun asti, ja maali tulee jossain vaiheessa vastaan. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, vähän ennen sillalle tuloa huomasin että 5.30 alitus on mahdollinen, ja otin jonkinlaisen loppukirin tapaisen. Juoksuosuus (21,5 km) meni ajassa 1.53 ja kokonaisajaksi tuli 5.29.56, sijoitus 69.

Maalissa mitali kaulaan, sitten palautusjuomaa ja cokista. Hetken arpomisen jälkeen löytyi myös kilpailuun kuuluva ruokailupaikka, onneksi vaimo oli kuunnellut kisainfon ohjeita. Ruokahalua ei tässä vaiheessa juurikaan ollut, kasasin kuitenkin ravintosuositusten mukaisen annoksen lautaselleni.

Ruokailun jälkeen kävin vielä Tahko Spassa pesemässä kainalohiet pois, ja samalla jälkipelit saunassa ja porealtaassa. Illalla vielä uusi kierros ruokaa ja palauttava mitaliolut, fiilis oli päivän urakan jälkeen hyvä. Tämän takia kannatti tulla paikanpäälle.

Järjestelyt Tahkolla toimivat erinomaisesti, enkä huomannut mitään erikoisempaa säätäämistä, tänne on helppo tulla uudestaan. Reitin kokonaispituudeksi tuli 113,6 km, nousua fillarireitillä oli 843 m ja juoksureitillä 198 m.

Mutta mitä tästä reissusta jäi käteen? Oliko järkeä lähteä huonosti palautuneena ja keskinkertaisesti treenanneena rypistelemään? Tai olisiko pitänyt jättää Vierumäen fillaroinnit pois ja pienentää viikon kokonaisrasitusta, ja tehdä Tahkoa edeltävällä viikolla lyhyemmät totuttelulenkit? En tiedä olisiko tuolla ollut loppuajan kanssa hirveästi merkitystä, ja tämä oli kuitenkin välikisa ilman suurempia aikatavoitteita. Ainahan näistä reissuista on hyötyä tavalla tai toisella, ja tärkein mittari on omat tuntemukset kisan jälkeen. Kun päivän päätteeksi tunsi saavuttaneensa jotain, ja reissu meni ilman yllätyksiä, niin melko tyytyväisin mielin voi uutta finisher-paitaa kantaa yllään.

Kisan jälkeen ainoastaan pohkeet muistuttivat vähän olemassaolostaan. Nyt on tämä viikko aikaa palautella ja valmistautua lauantain HCM:lle joka meneekin perinteisesti jänishommissa. Nyt pupunkorvia virittelemään.