Vuoden kujeet alkavat olla takanapäin ja näin jälkeenpäin katsottuna vuosi oli aikamoinen häröilyn vuosi. Oli hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, juoksua tasaisella ja juoksua poluilla. Keskityin kaikkeen eli en keskittynyt juuri mihinkään. Toisaalta vuosi jäi mieleen monipuolisuudellaan, eikä rasitusvammoja eikä muitakaan kremppoja päässyt tulemaan.

Mutta mitäs ensi vuonna?

Lyhyt jälkiviisastelu vuoden 2o16 kisoihin:

Pirkan hiihto (P90) Tämänkertainen Pirkan hiihto ei mennyt Strömsön oppien mukaan. Vaikea keli ja kun voitelu epäonnistuu, niin lopputulemana on pitkä tasatyöntöharjoitus. Voin suositella.

Bodom Trail (21km) Kauden ensimmäinen polkujuoksukisa. Aika (2.11) parani edelliskerrasta, mutta jälkimmäisestä kierroksesta puuttui  puristus ja meininki oli vaisu. Ei jatkoon näillä juoksuilla.

Helsinki City Run Viikko Bodomin jälkeen oli puolimaraton uusitulla reitillä. Hyvä ja tasainen juoksu 4.30 km/min vauhtia, aika 1.35. Lisää näitä.

Pirkan pyöräily (217 km) Pirkan pyöräily 32 km/h keskinopeusryhmässä meni helposti. Kaikenlaisia ryhmäajon sankareita oli mukana kisassa, ja mikäli samassa ryhmässä on kaveri aika-ajokypärä päässä ja reppu selässä, kannattaa pysyä etäällä. Aikaa meni taukoineen 7h ja kun ryhmässä ajetaan, niin helpolla pääsee. Mukava tapahtuma ja tänne varmasti joku vuosi uudestaan.

Nuts Pallas 134 km (DNF) Kauden päätavoite ja reissu jäi vatsaongelmien takia kesken. Ensi kerralla sitten viisaampia syömisen suhteen. Myös tänne palataan, mutta ei vielä ensi vuonna.

Tahko Triathlon (puolimatka) Kun lähtee kisailemaan vajaalla treenillä ja huonosti palautuneena, niin kyllähän sen tietää mitä siitä seuraa, loppuaika 5.29h. Mutta eihän kisat koskaan hukkaan mene, ja vaikka reitti Tahkolla ei ole nopein mahdollinen, hyvä ilmapiiri ja toimivat järjestelyt tekivät tästä mukavan kuntoiluviikonlopun.

Helsinki City Maraton Perinteinen 4h jänisjuoksu. Vapaaehtoistyötä parhaimmillaan ja ensi vuonna uudestaan.

Vaarojen maraton Uudistunut mielekkäämpi reitti ja onnistunut juoksu, aika 5.52. Pientä petrattavaa jäi reissun loppupuolelle, vähän voisi repiä itsestä enemmän että olisi edes vähän tekemisen meininkiä. Tänne on aina hyvä palata uudestaan.

Helsinki City Trail Viime hetken ilmoittautuminen kun vähän juoksututti. Vahva juoksu alusta loppuun, vähän paremmalla sijoittautumisella alkutohinoissa ja pikkuisen skarpimpi loppu, niin puhuttaisiin nappijuoksusta, aika 1.53. Mutta en valita, sen verran mukavasti juoksu kulki koko kisan ajan.

Loppuvuodesta oli vielä parit Aktia Cupit, ensimmäisessä tein oman ennätykseni, mutta jälkimmäinen oli vähän nihkeämpi juoksu johtuen todennäköisesti perheessä jylläävästä flunssasta, josta myös itselläni oli minimaalisia oireita. Mutta näitä tulee ja menee.

Muita mieleenjääviä reissuja tältä vuodelta oli (lähes) kaikkien Espoon kuntoratojen läpijuoksu (28,5 km) päivän aikana + siirtymiset fillarilla (77,5 km). Ehkä ensi vuonna sama juttu Helsingin puolella.

Ensi vuonna fokus onkin selkeä. Tänä vuonna arpaonni suosi Mont Blanc Marathonin perusmatkalle. Tämä on ollut haaveenani viime vuoden Chamonixin reissun jälkeen ja nyt tuskin maltan odottaa paluuta polkujuoksun mekkaan. 82 km/6000 nousumetriä ja ”the most technical trail races in France”, tulossa ikimuistoinen juhannusaatto. Reitti löytyy täältä.

Tämän vuoden juoksusta on myös tehty hieno 52 minuutin filmi.

Tänä vuonna Vaarojen maratonilla Mäkrän nousuissa ja laskuissa onnittelin itseäni hyvästä valinnasta kun päätin juosta reitin vain yhteen kertaan. Ajatuskin saman reitin juoksemista kahteen kertaan tuntui harvinaisen typerältä idealta. Kotiinpäin ajaessani ajatus voimistui edelleen, ja olin vahvasti sitä mieltä että pitkät reissut juoksen jatkossa pisteestä A pisteeseen B, ei mitään tuplakierroksia. Onkin siis luontevaa, että toinen kauden päätavoitteista tulee olemaan Vaarojen maratonin tuplakierros. Näin häilyvä on pienen ihmisen mieli.

Ensi vuonna pääpaino tulee siis olemaan vahvasti polkujuoksussa. Kalenteriin tulee vielä Bodomit, HCR:t, HCM:t ja muuta pientä kivaa, myös Vuokatin Trail Challenge syyskuussa kiinnostaa, toimisi hyvänä harjoituksena Kolia varten.

Huhut siirtomarkkinoilla ovat osoittautuneet paikkansapitäviksi. Tätä blogia aloittaessani triathlon oli selkeästi ykköslaji, mutta viime vuosina sydän on vahvasti kallistunut polkujuoksun suuntaan. Triathlon lajina on edelleen kiehtova monipuolisuutensa takia ja sen kautta olen tutustunut hyviin tyyppeihin, tällä hetkellä kuitenkin nautin poluilla rymyämisestä  enemmän, joten ensi vuonna triathlonkisat jäävät väliin. Tämän johdosta myös seura vaihtui Helsinki Triathlonista Samba Trail Running Clubiin. Ensi vuoden kisa Chamonix’ssa on kuitenkin itselleni pisin rypistys, ja mm. yhteistreenien avulla hyvässä (?) porukassa ajattelen saavani vähän laadukkaampaa treeniä aikaiseksi.

Näillä askelmerkeille uuteen vuoteen!