SipoonkorpiTrail sai tänä vuonna aloittaa kisakauden. Yleensä kisakausi on korkattu Bodom Traililla, mutta nyt ajattelin käydä katsomassa minkälaista maasto on Sipoonkorven puolella. Aikataulusyistä matkaksi valikoitui 20 km, ja tämä osoittautui hyväksi valinnaksi. On juoksuja, jossa askel on kevyt ja kilometrit etenevät lähes itsekseen, tämä ei ollut semmoinen juoksu.
Alkuvuosi on mennyt harjoittelun suhteen kohtuullisen hyvin, ainoastaan pieni ylirasitustila, katkennut jänne olkavarressa ja vatsatauti jatkoflunssineen toivat pieniä taukoja harjoitteluun.
Tammikuussa päivittäiset töihin ja töistä juoksemiset alkoivat vaatimaan veronsa. Juoksu sinänsä tuntui kulkevan varsinkin töistä palatessa (ja Garminin performance condition näytti vahvasti vihreää), mutta pikkuhiljaa alkoi jaloissa kuitenkin tuntumaan ylimääräisiä jumituksia. Vaikka välillä keventelin työmatkoja fillarilla, niin huomasin että yöunien laatu alkoi heikentymään, ja päätin keventää harjoittelua.
Helmikuun alussa vedin fillarilla lipat ja iskin oikean olkapääni maankamaraan. Magneetissa löytyi todennäköisesti katkennut jänne ja olkaluu otti vähän iskua. Onneksi tämä ei haitannut juoksemista, ja tällä hetkellä ainoastaan uinti tuntuu vahvasti toispuoliselta, joten eiköhän tuo saada kuntoon kesään mennessä.
Työmatkapyöräilijä näkee uusia paikkoja
Sipoonkorpea varten en juurikaan kevennellyt, vaan tarkoitus oli juosta tämä vauhdikkaampana pitkiksenä. Koska maasto ei ollut entuudestaan tuttu, en laittanut itselleni tavoiteaikoja, mutta kuulin että reitin pitäisi olla nopeampi kuin Bodomilla, joten arvelin että alle kahden tunnin lenkki olisi tiedossa.
Saavuin Kuusijärvelle noin tunti ennen starttia. Kävin hakemassa juoksunmeron ja katsastin vielä myyntikojun tarjonnan. Olisi ollut halvalla testikenkiä, mutta poikkeuksellisesti pidin sisäisen sulovilenin aisoissa, enkä ruvennut shoppailemaan.
Vielä hymyillyttää
Keli oli vielä kuiva ja lämpötila plussan puolella, joten kisa sai samalla toimia sortsikauden avaajana. Jalkoihin Salomonin S-Labin SG 5:t, merinovilla t-paita ja pitkähihainen juoksupaita, ohuet hanskat ja buffi päähän, näillä mentäisiin. Tarjoilujen suhteen päätin luottaa järjestäjien eväisiin, enkä ottanut juomista mukaan. Yksi hätägeeli taskuun, eiköhän sillä pärjätä jos alkaa hiukomaan.
Siellä se maali häämöttää
Hain juoksunumeron ja kävin tekemässä pienet alkuverrat lähikallioilla. Jalat tuntuivat hyvältä, mutta vielä oli liian aikaista vetää johtopäätöksiä kisakunnosta.
Korpikuusen kannon alla ei ollut mitään
Sitten ylimääräiset tavarat reppuun, reppu autoon ja kahvilaan odottelemaan starttia. Muutamaa minuttia ennen lähtölaukausta siirryin lähtöalueelle, ja pian olikin aika siirtyä juoksuhommiin.
Jo lähdössä huomasin että tänään ei ole kevyttä reissua luvassa. Juoksu tuntui kokonaisvaltaisesti raskaalta. Vaikka hengitys kulki eivätkä jalat juurikaan valittaneet, niin fiilis ei ollut kovinkaan irtonainen. Juoksimme muutaman hengen ryhmässä, ja koska vauhti tuntui siedettävältä, niin sen ihmeempiä peliliikkeitä ei tarvinnut tehdä. Reitti oli osittain helppoa pientä hiekkatietä sekä pienempää polkua juurineen ja kivineen. Mutaa ja upottavia hötteikköjä oli myös, ja kerran onnistuin survaisemaan jalkani puoleenväliin pohjetta myöten silmäkkeeseen, ja siinä vauhti tyssäsi kokonaan.
Reitti oli hyvin merkitty, eikä eksymisen vaaraa ollut. Pian kuitenkin ryhmän muut juoksijat lähtivät 30 km:n reitille, ja jäin juoksemaan itsekseni. Ei ollut ruuhkaa. Huomasin reilusti edellä yhden juoksijan, ja kun katseeni jäi vähän liian kauaksi aikaa katsomaan minne hän eteni, niin alamäessä kengän kärki osui juurakkoon ja lajinomainen ilmalento oli tosiasia. Ja tietenkin iskin oikean olkapääni maahan. Jonkin aikaa piti puhallella, ja tuossa vaiheessa 2 juoksijaa meni ohitseni. Sen verran olkapää otti iskua, että juoksin tovin oikeaa kättä rentona roikottaen. Pian kuitenkin käsi alkoi palautua, ja pääsin takaisin normaaliin juoksurytmiin.
Kaatuminen vei vähän juoksufiiliksiä, mutta mitäpä siitä muuta olisi tehnyt kuin jatkanut matkaa. Edelleen sain juosta itsekseni, pidin kuitenkin ohittajani näköetäisyydellä, välillä lähempänä ja välillä kauempana. Reitin loppuvaiheessa alkoi tulla 10 km:n juoksijoita selkä edellä vastaan, onneksi tässä vaiheessa reitti oli sen verran leveä että ohittaminen oli mahdollista. Pikkuhiljaa alkoi Kuusijärvi siintämään näköpiirissä, ja loppu olikin nopeaa hiekkatietä, jonka nopeutta en pystynyt täysimääräisesti hyödyntämään. Maaliin tulin ajassa 1.55 ja sijoitus 13/104. Nousumetrejä Garmin Fenix 3:sen mukaan tuli 447 m.
Maalijalat
Maalialueella pienet palauttelueväät, ja sitten pesemään kainalohiet pois. Kuusijärven saunat olivat hyvät, ja järven vesi kohtalaisen raikasta. Teki hyvää, jos tykkää vähän viileämmästä meiningistä.
Ihmisen on hyvä päästä maaliin
Juoksu oli vähän kaksijakoinen, missään vaiheessa se ei tuntunut kauhean rennolta, ja helppoja hiekkateitä olisi pitänyt pystyä juoksemaan nopeammin. Toisaalta mitään katkeamista tai hyytymistä ei tullut, ja lopputuloksena oli melko tasapaksu rytistys. Mutta tulipahan tehtyä vähän vauhdikkaampi pitkis, joten siinä mielessä tavoitteet täyttyivät.
Kisajärjestelyt toimivat hyvin, kaikinpuolin hyvin järjestetty tapahtuma, ei moitteen sijaa, tänne voi hyvin tulla uudestaan. Bonuksena oli vielä arvonnassa voitettu osallistuminen SalpausselkäTrailille, joten alkukesän kisakalenteriin tuli yksi ylimääräinen polkumaraton. Mutta kun ilmaiseksi pääsee juoksemaan, niin eihän sitä voi jättää väliin.
Kisakausi on päräytetty käyntiin, seuraavaksi juostaan Bodomilla ilta- ja aamuvuorossa!
