Swimrunin kokeileminen on ollut pitkään mielessäni, yhdistyisihän siinä itselleni kaksi tolkun lajia, polkujuoksu ja uinti. Triathlonin kautta märkkärillä uinti on jo entudestaan tuttua, nyt sitten pääsisi kokeilemaan märkäpuku päällä juoksua. Koska suurin osa kisoista juostaan (ja uidaan) pareittain, ensimmäinen haaste oli löytää sopiva kumppani. Ei muuta kuin katiska veteen ja säynävää narraamaan!

Mont Blancin reissun jälkeen palauttelin heinäkuun ajan maltilla. Ohjelmassa oli satunnaista juoksentelua ja uintia. Mikaelin kanssa kävimme uimassa Seurasaaren ympäri, joka oli erittäin mukava reissu, ja heinäkuun viimeinen lomaviikko meni Vierumäelle kaikennäköisen pikku aktiviteetin parissa (sauvarinne, Vieruthlon, suunnistusta, kuntopiiriä ja muuta hikeä hyvin irroittavaa toimintaa).

Juoksu oli vielä melko satunnaista, Samba Trail Running Clubin mäkitreenit, puolikas Paloheinämaratonilla, tykytreeni työkavereiden kanssa jo perinteeksi muodostuneella tuplacooperilla (ensin juoksu ja sitten perään uinti, yhteistulos ~3700 m) ja keskeytys Helsinki City Marathonin jäniksenä (polvi otti vähän osumaa enkä halunnut riskeerata loppukautta).

Ensimmäisen työviikon perjantaina Skypessä käytiin työkaverin (kutsutaan tässä häntä vaikka Hannuksi) keskustelua.

Mika klo 9:35:

Saimaalla olisi kisat 26.8

Mika klo 9:36:

”Puumala tour”

Hannu 9:36:

nimi kuulostaa tavallaan lupaavalta

Mika 9:36:

Nimenomaan

Mika 9:37:

Mutta tää ei olisi paha:

Täysmatka (parikilpailu) sisältää noin 17,3 kilometriä juoksua ja 1,8 kilometriä uintia. Pääosa juoksureitistä on trailpolulla, lisäksi mukana on lyhyempiä osuuksia juoksua asfaltilla, pururadalla ja trailpolkua haastavammassa metsikössä. Metsäosuus on valtaosin Korkiasaaressa, jossa on myös mukana vähäisissä määrin kallioista kiipeilyä.

Mika 10:01:

Näköjään su viimeinen ilmoittautumispäivä

Nopeasti saimme lukkoon myös majoituskuvot:

Hannu 14:57:

otan sokoksen koska siellä on onni orava

Hannu 14:59:

voi olla, että otan sulle eri huoneen

Savolainen Mika 15:00:

Ei voi tulla jo tässä vaiheessa säröä meidän suhteeseen

Henkinen päätös oli tehty, ja Team Kynäniskat päätti aloittaa yhteisen taipaleensa.

Sitten alkoikin selvittely mitä kaikkea pitäisi olla kisassa mukana. Märkäpuku oli ensimmäinen asia, triathlon-puvussa en halunnut lähteä uimaan, ja pienen selvittelyn jälkeen päädyin Headin Base -malliin. Pienellä riskillä tilasin M-koon, ja puvun saavuttua se osoittautui onneksi sopivaksi. Ostin myös pullarin, ja askartelin siihen Youtube -opeilla narut kiinni. (Eihän se todellisuudessa mennyt ihan noin jouhevasti, mutta sain tehtyä toimivan ratkaisun).

Ensimmäiset yhteistreenit Luukissa osoittivat että uintitekniikkani hajoaa täysin pullarin kanssa uidessa, ja päätin kokeilla seuraavan kerran uintia lättäreillä Kuusijärvellä. Tämä toi vähän jämäkkyyttä uintiin, mutta silti uinti oli häkellyttävän kaukana verrattuna pelkällä märkkärillä uimiseen. Samoin lättärien käyttö toi vähän ylimääräistä säätöä veteen mentäessä ja sieltä noustessa. Juoksu sujui märkäpuvun kanssa hyvin, lämminhän siinä tulee, mutta edessä oleva vetoketju helpottaa viilentymistä. Kahden treenikerran jälkeen totesimme olevamme täysin valmiita kisoihin, näillä mentäisiin.

Matkasuunnitelma oli selvä, ensin työpäivä Jyväskylässä, sieltä yöpymään Mikkeliin ja aamulla Puumalaan. Mikkelin hotellihuoneesta löytyi marsalkka ja läheisestä bistrosta hampurilainen.

Erityismaininta Bistro Bar Biellalle, ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Vahva suositus.

Aamulla saavuimme hyvissä ajoin Puumalaan. Kävimme hakemassa kisanumerot ja muun rekvisiitan.

Kisainfossa käytiin läpi reittiä, ja todettiin kelin olevan ihanteellinen. Ei kuulemma tulisi märkäpuvussa liian kuuma, veden lämmöksi ilmoitettiin +18. Järveen lämmittelemään siis. Voittajaparin ajaksi ennustettiin noin 2 tuntia (ja hyvin ennustivat, Hyppölät tulivat maaliin ajassa 1.59).

Infon jälkeen olikin aika siirtyä vaihtamaan varusteita ylle. Lättärit päätin jättää pois, onpahan vähemmän säätämistä, pullarin oli kuitenkin mukana. Pakollisia varusteita märkäpuvun lisäksi olivat pilli (irrotin vanhasta juomarepusta pillin ja kiinnitin sen jesarilla vetoketjuun), ideaaliside (minigrip-pussiin ja triathlon-puvun selkätaskuun) ja emit-leimasin (saatiin järjestäjiltä, narussa märkkärin alla). Jalkoihin elinkaarensa loppupuolella olevat Salomonin s-labin sg:t joissa oli luonnollista kulumaa veden poispääsyä helpottamaan.

Lähtöhetkellä alkoi satamaan, mutta tässä lajissa ei tarvinnut jännittää kastumista. Ensin juostiin lämmittelyksi kierros (2,9 km) Puumalan lähimaastoissa, ja sitten aallonmurtajan kautta takaisin lähtöalueelle, josta sillan ylityksen kautta pois sivistyksen keskeltä. Juoksu kulki alusta lähtien mukavasti, vettä tuli välillä sen verran rankasti että sormet alkoivat viilenemään ja melkein piti harkita uimalasien laskemista silmille. Aallonmurtajalle saavuimme kärkijoukoissa, ja vahva yhteistreenaaminen näkyi lähes synkronisena askelluksella Saimaan syleilyyn.

Ensimmäisen uintiosuuden jälkeen olimme neljännellä sijalla, pian sillan ylityksen jälkeen saimme 2 edelläolevaa paria kiinni. Vauhti oli kuitenkin meille sopivaa, joten emme tässä vaiheessa lähteneet rynnimään sen ihmeemmin. Juoksureitti oli hieno, pääsääntöisesti pientä polkua, vähän hiekkatietä ja välillä lähes nelivetorymyä. Hienoja kallioita ja vettä ympärille. Iso peukku ratamestarille. Huoltopisteillä oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, rusinoita, banaaneja, suolakurkkuja ja hyvää kannustusta. Ensimmäistä kertaa järjestettävään tapahtumaan oli matkan varrelle kerääntynyt yllättävän paljon katsojia, ja kannustus oli merkillepantavan positiivista.

Juoksussa oli 8 juoksuosuutta ja 7 uintiosuutta. Meidän osalta kuvio oli selvä, uinnissa jäimme ja juoksussa saimme. Heti uinnin jälkeisessä juoksussa sai alussa hakea tuntumaa ja tasapainoa, mutta aika nopeasti homma alkoi sujumaan. Loppuvaiheessa oli vähän arpomista uintiosuuksien lukumäärän kanssa, mutta tähänkin saatiin selvyys kun järvestä noustessa kuulimme kyseessä olevan viimeisen uinnin. Tämän jälkeen olikin enää reilu 3 km:n juoksuosuus ja kisa olisi ohi. Sillalle päästyämme näimme edellä sekasarjan voittajat, mutta etäisyyttä oli kuitenkin sen verran ettei heidän tavoittaminnen ollut mahdollista. Viimeinen kilometri meni neljään minuuttiin ja maaliin tultiin ajassa 2.23. Sijoitus miesten sarjassa 4. ja kokonaissarjassa 5. Kaikenkaikkiaan pitkälle matkalle lähti 31 paria joista 2 keskeytti.

Maalissa olo oli hyvä, juoksu kulki loppuun asti mukavasti ja pidempäänkin matkaa olisi jaksanut tehdä, tai sitten olisi pitänyt juosta kovempaa. Kisan jälkeen suihkut ja ruokailu, ja sitten auton nokka kohti Helsinkiä.

Kisasta jäi ensikertalaisille hyvät fiilikset, järjestelyt olivat kaikinpuolin onnistuneet ja lajinahan tämä on superhauskaa. Uintia pitää parantaa, vertailin uintiaikojani Tahko Triathlonin puolimatkaan ja siellä uinti sujui 20 – 30 s/100m nopeammin kuin täällä. Mikäli saamme pidettyä puhevälit ja team spiritin yllä, niin seuraavan kerran kisailemme Solvalla Swimrunilla 15.9. Siihen asti adios!

Norppa

Kuvia kisasta löytyy Saimaa Swimrunin sivuilta.