Mistä tunnistaa marraskuun lähestyvän? Siitä, kun sosiaalisessa mediassa alkaa kirjoittelu marrasputken turmiollisesta vaikutuksesta. Kirjoituksissa toistuvat koruttomat ihmiskohtalot, karut kertomukset kuinka ensin meni terveys, ja pian sen jälkeen perhe, asunto ja työpaikka. Toisaalta hienoja kertomuksia omista ennätystuloksista ja itsensä voittamisesta päivittäisten lenkkien kautta.

Itse en tänä vuonna ajatellut hypätä putkeen, ja marraskuun kolmantena päivänä sanoinkin työkaverille, että tänä vuonna en ole mukana tässä marraskuisessa hassuttelussa.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Rakas lukija, tämä tarina on tosi.

Marraskuu oli alkanut normaaliin tapaan päivittäisillä lenkeillä. Tekemästäni päätöksestä huolimatta huomasin lauantaina puolihuolimattomasti liittyneeni  FB:ssä Helsinki Trail Running Clubin marrasputki-ryhmään. Hetken postauksia selailtuani en pystynyt enää vastustamaan marrasputken houkutuksia, ja minusta oli tullut marrasputkilo.  Kun liha on heikko niin ei pysty vastustamaan kiusauksia.

Suunnitelma oli selvä, arkena juostaan töihin ja takaisin, ja tarvittaessa korvataan toinen juoksukerta fillarilla. Viikonloput toisivat vaihtelua reppujuoksuihin, ja silloin juostaan päivänvalossa ja mielellään joko lauantain tai sunnuntain lenkki tehdään poluilla. Tarkoituksena oli edelleen juosta monipuolisesti vaikka palautuspäiviä ei tulisikaan.

Samaan aikaan otin käyttöön Garmin Fenix 5:sen. Tässä mallissa minua kiinnostivat eniten treenin analysointiin tarkoitetut ominaisuudet, sekä miten sykkeen mittaus ranteesta toimisi käytännössä. Mittari laskee optimaalista treenimäärää, ja mielenkiinnolla odottelin meneekö treenaaminen överiksi marrasputken aikana. Mutta vaikka mittari kertoo mitä, niin lopullinen totuus tulee oman kropan tuntemisesta ja siitä miten juoksu kulkee. Samoin mittari ei mittaa mekaanista rasitusta jonka jokapäiväinen juokseminen aiheuttaa, joten kaikkea ei voi ulkoistaa mittarille.

Aamulenkit juoksin rauhallisesti, matkaa töihin tulee aamuisin 7 kilometriä, ja liikkeelle lähdin seitsemän jälkeen banani-vesi -aamupalan jälkeen. Töissä on mahdollisuus syödä aamupuurot, ja tällä kuviolla pärjäsin hyvin lounaalle asti ilman suurempia kiukutteluja. Iltapäivällä välipalaksi hedelmä/jogurttia ja kotimatka oli pääsääntöisesti 6,5 kilometriä. Mikäli siltä tuntui, juoksin kotiin vauhdikkaammin kuin aamulla, ja tarvittaessa pidensin lenkkejä joitakin kilometrejä. Näin arkijuoksuihin tulee sopivasti vaihtelua. Töistä palattua oli päivällisen vuoro, ja illalla pääsääntöisesti vielä iltapuuro. Palautusjuomia tai energialisiä en koe tarvitsevani, perusruoka tuntuu riittävän tällä treenaamisella.  Koska olen jo jonkin aikaa harrastanut töihin juoksemista, ei marrasputki tuonut siihen muutoksia, ja muutenkin tämä sopii itselleni mainiosti, illat rauhoittuvat kummasti kun ei tarvitse töiden jälkeen kiirehtiä lenkille.

Viikon lenkkeilyn jälkeen Training Load mittaus aktivoitui. Training Load laskee edellisen 7 päivän treeenin ja yhdistettynä EPOCiin,  ja kertoo onko kuormitus matalaa, korkeaa vai optimaalista.  Koko marraskuun ajan kuorma oli vihreällä, eli treenaus oli optimaalisella tasolla. Tosin tässä täytyy huomioida että sykemittaus tapahtuu ranteesta, eikä sykevyön kautta. Rannemittauksesta tiesin etukäteen että se häviää tarkkuudessa sykevyölle, mutta työmatkalenkkeilyssä se tuntui melko hyvin pitävän paikkansa vanhoihin lenkkeihin verrattuna. Mutta kovemmissa kiihdytyksissä ja sauvarinteissä se ei reagoi riittävän nopeasti. Esimerkiksi Aktia Cupissa (10 km) mittari alkoi näyttämään oikeankaltaisia lukuja vasta vajaan 2 km:n kilometrin kohdalla. Itselleni tarkkuus riittää ainakin toistaiseksi, ja nyt kun on tottunut juoksemaan ilman sykevyötä, niin ihan heti en kaipaa sitä takaisin.

Marrasputken hyödyistä ja haitoista on käyty keskustelua, jossa nykypäivän mukaisesti mielipiteet polarisoituvat vahvasti, eikä välimaastoa tunnu löytyvän kovinkaan helposti. Sopiiko marrasputki kaikille? Ei sovi, jos juuri aloittanut juoksuharrastuksen, niin päivittäinen lenkki voi olla liian kuormittava ja altistaa loukkaantumisille. Tappaako marrasputki juoksuinnostuksen ja katkaisee kaikenlaisen kehittymisen kun juoksuvauhdit nylkkääntyvät ja kaikki lenkit juostaan huonosti palautuneena? Ei. Keskusteluissa helposti tuntuu unohtuvan se, että lyhyt matalatehoinen lenkki voi toimia palauttavana harjoituksena. Ja jos juoksee 25 min rauhallisesti, niin tästä on lähes vuorokausi aikaa toipua seuraavaan juoksukertaan. Ei kuulosta mahdottomalta. Mutta taas toisaalta, jos 25 min juoksulenkki on maksimisuoritus, ja muu arkielämä kuormittaa, niin silloin marrasputki ei ole optimi tapa kuntoilla.

 

Itselleni määrän lisäys tuntui sopivan. Viikottainen progressio oli 10%:n luokkaa, ja Aktia Cupissa juoksinkin oman 10 km:n ennätykseni. Koska töissä oli käytävä ja kotiin oli tultava, niin lenkeistä ei tullut pakkopullaa. Ainoastaan viimeisenä maanantaina kun edellisen päivän vauhdikkaampi pitkis, ja huonosti nukuttu yö tuntuivat ylimääräisenä väsymyksenä, niin lenkin olisi voinut jättää väliin. Mutta silloin pidin vauhdit minimissä, ja tämän jälkeen juoksu kulki normaaliin tapaan.

Garminin sykkeenseuranta toimii 24/7, ja tämän avulla sain seurattua leposykkeen heittelyjä. Pikkujoulut näkyivät selkeästi sykkeissä sekä illan että seuraavan päivän aikana. Sykkeiden perusteella ylirasituksen oireita ei ollut, ja eikä yösykkeisiin tullut muutoksia. Myös sykkeissä on näkyy edellisen 7 päivän trendi, joten sitä kautta on helppo seurata mahdollisia poikkeamia. Mittari myös kertoo harjoittelun senhetkisen tason; onko treeni palauttavaa, ylläpitävää, kehittävää ja onko kunto nousussa vai laskussa treenimäärään nähden. Ja yllättävän hyvin mittarin tieto korreloi omien tuntemusten kanssa, Firstbeatilla on tehty hyvää työtä.

Tämä oli neljäs juoksemani marrasputki, ja tähänastisista ehdottomasti helpoin ja kilometreiltään suurin. Juoksu kulki alusta loppuun mukavasti, paikat pysyivät kasassa ja mitään satunnaista jumia suurempaa ei ollut. Ensisijainen tavoitteeni ei ollut rikkoa kilometriennätyksiä, vaan pitää marraskuu osana kokonaisuutta joka tähtää ensi vuoden kisoihin. Kuukauden puolivälissä laitoin kilometritavoitteeksi 350 km, ja kun se tuli täyteen muutama päivä etuajassa, nostin tavoitteen 385 km:iin. Lenkkejä kuukauden aikana kertyi 46 kpl, kilometrejä 385,8 km ja aikaa juoksuihin meni 37:03 h.

 

Kannattiko? Kyllä kannatti. Toiseksi suurin hyöty kuluneesta kuukaudesta oli se, että sekä omien tuntemusten että mittarin mukaan potentiaalia treenimäärien kasvattamiseksi on edelleen. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta. Entä suurin hyöty? Se on tietenkin kuukauden juoksuista palkinnoksi ostettu kinuskidonitsi.