Aina ei asiat mene kuin Strömsössä. Viime vuosi meni täysin suunnitelmien mukaisesti, ja tämäkin vuosi alkoi erinomaisesti, mutta helmikuun lopussa tuli kutsu telakalle. Tämän johdosta ainakin alkuvuoden kisat täytyy katsoa uusiksi, ja DNS on alkuvuoden tyly kirjainyhdistelmä.

Edellinen vuosi menee ns. hyvien vuosien kategoriaan. Kaikki suunnittellut pääkisat menivät onnistuneesti läpi, uusi laji swimrun otettiin kesän jälkeen haltuun ja tuloksena Team Kynäniskoilla 3. sija Swimrun Tourin kokonaiskisassa.

Joulukuussa juoksin vielä oman kympin ennätykseni Aktia Cupissa, ja vuoden kruunasi Montrailin sankarilenkki (58 km) talvisessa Nuuksiossa. Lumi yllätti juoksijat ja reittikin hieman piteni matkan varrella. Matkantekoa kuitenkin helpotti se, että syyllinen oli koko ajan tiedossa, joten muita kanssajuoksijoita ei tarvinnut syytellä. Vajaat 8 h hauskanpitoa hyvällä asenteella, ehdottomasti yksi mieleenpainuvimpia kimppalenkkejä!

Vuoden kisakalenteri oli selvillä hyvissä ajoin. Huhtikuussa Sipoonkorpitrail 21 km,  toukokuussa Bodom Trail 21 km ja Karhunkierros 80 km, heinäkuun alussa Mont Blanc Maraton 91 km, elokuussa Saimaa Swimrun, syyskuussa Nuuksio Classic 42 km ja Solvalla Swimrun ja kauden päätteeksi lokakuussa Vaarojen Maraton 86 km.  Suunnitelma tuntui kaikinpuolin realistiselta, eniten mietin Karhunkierrokselta palautumista Mont Blancille, mutta kun palauduin Kolin reissulta melko mukavasti, niin päätin että 5 viikkoa on riittävä väli tuohon.

Tammikuussa Team Kynäniskat päätti pitää yhteishengenkohotusseminaarin Siuntion kylpylässä. Tosin ryhmähenki oli taas koetuksella, kun puolella joukkueen jäsenistä ei ollut altaaseen sopivaa asukokonaisuutta mukana. Ennan altaaseen siirtymistä kävimme kuitenkin haukkaamassa raitista ilmaa Loppiaisrogainingissa. Uusi laji, paljon olisi petrattavaa, mutta tehtiinpähän hyvä lenkki, ja puhevälit säilyivät loppuun asti (huolimatta että allekirjoittanut päätti käydä yhdellä rastilla toiseenkin kertaan).

Varsinkin viimeisten rastien haku pilkkopimeässä metsässä oli varsin veikeä kokemus, mutta aikarajojen puitteissa pääsimme maaliin ja kokonaismatkaksi tuli vajaat 45 km.

Toinen osaa suunnistaa, toinen osaa käyttää puhelinta

Tammikuussa päätin tehdä myös pienen ryhtiliikkeen voimailun suhteen. Koska olen huono salillakävijä, päädyin liikkumaan ryhmän mukana. Elämä on niin paljon helpompaa kun joku käskee mitä pitää tehdä. Viikottainen bodypump ja tämän päälle 1 km uintia teki keskiviikkoilloista kertaheitolla hauskempia.

Helmikuussa alkoikin hiihtokausi ja oli aika kaivaa porkat esiin. Tänä vuonna päätin keskittyä enemmän luisteluhiihtoon, ja pikkuhiljaa tekniikkaan tuli vähän ryhtiä. Peruskestävyyden treenaus ei vajavaisella tekniikalla sujunut, tehotreenin puolelle mentiin. Mutta vastapainoksi juoksin töihin kevyemmin. Hiihtolomaviikon jälkeen huomasin töihin juostessani vasemmassa akilleksessa tuntemuksia jotka eivät kuuluneet sinne, ja tämä olikin alkusoitto telakkajaksolle.

Klassinen tapa hoitaa juoksuvammoja on tietenkin juoksu. Sillä se lähtee millä se on tullutkin – hoito ei tällä kertaa auttanut, ja tämän metodin kokeilu jäikin yhteen lenkkiin. Tämän jälkeen oli levon ja buranakuurin aika, mutta tästäkään ei ollut apua. Oireet tuntuivat kuitenkin vaihtelevan melkoisesti. Välillä jouduin nilkuttamaan, ja toisaalta pääsiäisenä Vierumäellä pelatun korismatsin jälkeen jalassa ei ollut mitään tuntemuksia. Ota tästä nyt selvää.

Pääsiäisen jälkeen pääsin käymään luottofyssarillani, ja nilkkalukot saatiin avattua. Ensimmäisen juostun polkulenkin jälkeen olo oli jo varovaisen toiveikas. Mutta ensimmäinen juoksulenkki töistä kotiin palautti takaisin maanpinnalle, seuraavat pari päivää meni nilkuttaessa, ei tämä tästä. Uusi fyssarikäynti, nilkkalukon lisäksi lantio oli jumissa. Päätettiin jättää bodypump hetkeksi tauolle, ja katsoa saadaanko sitä kautta minimoitua rasitukset.

Viikon fyssarikäynnin jälkeen alkoi näkymään pientä edistymistä. Jalka ei kestänyt juoksua tasaisella, mutta viikonlopun aikana sain tehtyä lauantaina ja sunnuntaina mäkitreenit. Vaikka jalassa on tuntemuksia, niin sauvojen avulla pystyi tunkkaamaan mäkeä ylös, ja varovainen juoksu alaspäin onnistui.

Ja tällä viikolla homma nytkähti taas vähän eteenpäin, perjantaina kävin tekemässä vajaan 4 km:n lenkin ja ensimmäistä kertaa telakkajakson aikana juoksu sujui lähes ilman tuntemuksia, ja mikä tärkeintä, lenkin jälkeen jalka tuntui olevan kunnossa. Tästä rohkaistuneena tein lauantaina tuplasti pidemmän lenkin, ja tänään oli vuorossa vajaan tunnin lenkki poluilla. Voiton puolella ollaan! Kävin vielä fyssarilla tarkistuttamassa mahdolliset vahingot, pientä säätöä edelleen nilkan suhteen, toinen akilles on hivenen paksumpi, mutta muuten liikkuu hyvin ja on puhdas. Eli näillä jatketaan.

Tässä vaiheessa on kuitenkin aika tunnustaa tosiasiat. Olin asettanut itsellelleni takarajaksi huhtikuun alun; mikäli tässä vaiheessa pystyisin juoksemaan normaalisti, kisakalenteriin ei tarvitsisi kajota. Toki siirsin takarajaa vielä pari viikkoa eteenpäin, mutta kun juoksu ei vieläkään kulkenut, niin päätöksiä oli tehtävä. Vaikka peruskunto ei ole täysin romahtanut  fillaroinnin, uinnin ja bodypumpin ansiosta, niin Karhunkierros on nyt siirretty seuraavalle vuodelle. Bodom Trailin matka on lyhentynyt 10 km:iin, ja eniten odottamani kisa Mont Blanc Marathon tulee lyhenemään reilusti.

Mont Blancin piti olla kauden pääkisa, ja viime vuoden reissusta viisastuneena tavoitteena oli tehdä parempi suoritus paremmin treenanneena. Mutta elämä on. Toisaalta Chamonix ei ole huono paikka viettää aikaa oli siellä kisailemassa tai ei. 90 km:n kisan sai vaihtaa joko 10 km:n kisaan tai vertikaalitonniin. Ensin mainittu juostaan latupoluilla Chamonixin ympäristössä, ja jälkimmäinen on 3,8 km:n rypistys Chamonixin keskustasta PlanPrazin tasanteelle. Tämä vaikuttaa kaikinpuolin tolkun hommalta, eli toimikoon se kesälomareissun lohtukisana.

Eihän nämä muutokset varsinaisesti naurata, mutta henkistä tuskaa on kuitenkin helpottanut että on edelleen voinut tehdä korvaavia ja mielekkäältä tuntuvia treenejä. Työmatkat sujuvat fillarilla ja maantiepyöräkausi on avattu. Uintikunto tuntuu hyvältä ja näistä treeneistä on varmasti hyötyä swimrun-kisoja silmälläpitäen. Ja eihän sitä vielä tiedä jos tässä innostuisi kiskomaan triathlonlycraa päällensä. Saapa nähdä.

Työmatkapyöräilyyn tuo vaihtelua matkan varrelta (ja lähistöltä) löytyvät Strava segmentit. Niiden suhteen tavoitteena on pitää Samban gorillalauma takana, jotain iloa täytyy tästä lisääntyneestä fillaroinnista repiä. Ja vaikka Mt Blancin suhteen uusi tavoite tuntuu tässä vaiheessa mielekkäältä, niin varmasti kesällä tuntuu kairankokoinen pistos sydämessä. Mutta tällä hetkellä ajatus siitä, että pystyy juoksemaan, saa aikaan lämpöisen ja pörröisen olon syömmessäin.

Ensimmäinen vuosipuolisko menee nyt näin, toiseen puoliskoon ei ole vielä tarvinnut tehdä muutoksia. Vaarojen maratonin ultra lyheni reittiuudistusten takia 86 km:sta 65 km:iin, ja itse pidän tätä uudistusta hyvänä, pääsenpähän viimeinkin kokemaan kaikkien kehuman eteläpään lenkin. Ihanaa kun on jotain mitä odottaa!