Tähän mennessä tapahtunut: Helmikuussa alkanut (diagnosoimaton plantaarifaskiitti) teki pientä tuhoa alkuperäiseen kisasuunnitelmaan, mutta muutamia kisoja sain alkukesästä alle. Varsinainen kauden päätavoite (90 km Mont Blanc Marathon) vaihtui hivenen lyhyempään verttikilometrin (Vertical KM) kisaan, mutta nautiskellaan nyt niistä asioista joista pystyy!
Juoksukisat
SipoonkorpiTrail sai tänä vuonna aloittaa kisakauden. Yleensä kisakausi on korkattu Bodom Traililla, mutta nyt ajattelin käydä katsomassa minkälaista maasto on Sipoonkorven puolella. Aikataulusyistä matkaksi valikoitui 20 km, ja tämä osoittautui hyväksi valinnaksi. On juoksuja, jossa askel on kevyt ja kilometrit etenevät lähes itsekseen, tämä ei ollut semmoinen juoksu.
Vuoden kujeet alkavat olla takanapäin ja näin jälkeenpäin katsottuna vuosi oli aikamoinen häröilyn vuosi. Oli hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, juoksua tasaisella ja juoksua poluilla. Keskityin kaikkeen eli en keskittynyt juuri mihinkään. Toisaalta vuosi jäi mieleen monipuolisuudellaan, eikä rasitusvammoja eikä muitakaan kremppoja päässyt tulemaan.
Mutta mitäs ensi vuonna?
Alunperin olin ajatellut Vaarojen maratonin olevan kauden viimeinen polkujuoksukisa. Kirjoitin edelliseen postaukseen ”Kauden viimeinen kisa oli tässä, ja nyt on kevyen palauttelun aika, seuraavan kerran lappu rintaan Aktia Cupissa.” Kuitenkin huomasin olevani lauantaina lähtökarsinassa odottaen Helsinki City Trailin lähtölaukausta. Edessä olisi 21 km lenkki keskuspuiston poluilla. Mitenkäs tässä näin pääsi käymään?
Nuts Pallas, tähän astisista kisoistani pisin reissu alkoi pikkuhiljaa olla todellisuutta. Omasta mielestäni olin henkisesti ja fyysisesti valmis tulevaan koitokseen ja tavoitteena oli tehdä hyvä suoritus joka ei kuitenkaan olisi pelkkää selviytymistä aikarajoja vastaan. Mielikuvissani tulin maaliin vaivalloisesti juosten, matkan rasitus tuntuen, mutta samalla tuntien vahvaa tyytyväisyyttä läpi juostusta urakasta. Väärässä olin.
Marraskuu, vuoden ei niin hehkein – kuukausi. Se aika vuodesta jolloin järkevät ihmiset hengähtävät päättyneen kisakauden jälkeen ja ottavat iisisti, tai sitten on puoliurpoja jotka päättävät juosta vähintään 25 minuuttia ulkona kuukauden jokaisena päivänä.
Tänä vuonna olin tehnyt vakaan päätöksen olla hyppäämättä marrasputkeen. Putki oli osaltani jo koettu, kolme edellistä vuotta olin keikkunut putkessa ja tuoreessa muistissa olivat vielä viime vuotiset pakkolenkit. Ei putki yhtä miestä kaipaa, tuumin lähtiessäni lokakuun viimeisenä päivänä lenkille, mutta poluilla juostessa jalka lipesi ja huomasin juuttuneeni marrasputkeen.
”Ylevät kokemukset tarkoittavat tapauksia, joissa ihminen tuntee pelonsekaista levottomuutta esimerkiksi jylhän luonnon keskellä”. Tämä lukemani artikkeli tuli mieleeni kun ajoimme Genevestä kohti Chamonixia, ja pikkuhiljaa kaukaisuudessa olevat vuoret alkoivat lähestyä. Ensimmäinen vuoristojuoksu alkoi lähestyä, ja vuorten mittasuhteet avautua. Olo oli samaan aikaan jännittynyt ja malttamaton, nyt oltiin toteuttamassa unelmia! Read Full Article
Juoksutaon jälkeen on taas aika palata pikkuhiljaa radalle. Tauon jälkeen olen juossut maltillisesti ja maltilla, pääpaino kevyillä lenkeillä. Myös uimahalli on kuulunut treenipaikkoihin, nyt päätavoite on pysyä poissa telakalta ja pikkuhiljaa nostaa harjoitusmääriä. Kovat lenkit olivat loistaneet poissaololtaan, mutta kun viime lauantaina juostaisiin kauden viimeinen Aktia Cup, niin sinnehän on mentävä vaikka valmistavaa treeniä ei ole alla juuri ollenkaan.
Kauden päätavoitteet ovat takana, mutta aina silloin tällöin on hyvä laittaa numerolappu rintaan ja käydä juoksemassa tavanomaista vauhdikkaammin. Aktia Cup tarjoaa tähän talvikaudella erinomaisen mahdollisuuden, kerran kuukaudessa juostava kympin kisa on mainio tapa tuulettaa keuhkoja. Marrasputkesta huolimatta lähdin hakemaan Aktiasta omaa ennätysaikaani.
Tämän vuoden liikuntaan liittyviin tavoitteisiin kuului triathlonin puolimatka Tahkolla ja maratonennätyksen parantaminen. Tahkon reissu sujui erinomaisesti ja viikonloppuna käytiin maratonin kimppuun. Harjoittelu on kesän aikana sujunut hyvin, lukuunottamatta pientä tosiasiaa, että yksi maratonharjoittelun kulmakivistä, pitkät lenkit loistavat poissaolollaan. Matkaan lähdetään siis vahvasti vanhojen pohjien tukemana.
Sata paria lenkkareita 