Nuuksio Classicin loppukilometreillä Voiman tunne ei ollut läsnä, ja ajatus Kolille lähtemisestä ei varsinaisesti houkuttanut. Koska kesken juoksukisan tehdyt päätökset ovat harvoin pitäviä, niin se ei ole oikea paikka miettiä tulevia. Hetken asioita kisan jälkeisellä viikolla mietittyäni päätin lähteä Vaaroille maratonille, mikäli saan jostain osallistumisoikeuden ja majapaikan. Suunnitelma oli toteuttamista vaille valmis.
Maraton
Salpausselän kisa tuli kalenteriini yllättäen ja pyytämättä. Alunperin suunnitelmissani oli tehdä leppoisa rypäsharjoitus, mutta arpaonni suosi Sipoonkorpitraililla, ja sain menolipun Lahteen. Jos ilmaiseksi pääsee juoksemaan, niin eihän tilaisuutta voi jättää käyttämättä!
Valmistautuminen HCM:n jälkeen oli mennyt ongelmitta. Työmatkajuoksentelua ja -pyöräilyä, ja muut lenkit juoksin pääsääntöisesti poluilla. Pitkät lenkit jäivät vähäisiksi, mutta ajattelin Espoon kuntoratojen kierroksen korvaavan pari pitkistä (kysymyksessähän oli leikkimielinen hupailu jossa kierrettiin kaikki Espoon kuntoradat Kalajärveä ja Siikajärveä lukuunottamatta, ja siirtymät tehtiin fillarilla. Juoksua 29 km ja pyöräilyä 77 km, aikaa meni taukoinen 7,5h). Omat tuntemukset kunnosta olivat positiiviset, kaisloihin oli tullut voimaa, ja ennätykset muutamilla Keskuspuiston Strava-segementeillä loivat uskoa että kesän ja syksyn aikana on tullut tehtyä oikeita asioita. Mutta miten se näkyisi uudistetulla Vaarojen maratonin reitillä?
Tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat heti artikkelikuvasta, että tänä vuonna oma jänisjuoksu ei päättynyt kirvelevään keskeytykseen kuten viime vuonna. Tämä oli itselleni neljäs jänisjuoksu, ja vaikka periaatteessa kyseessä on ns. helppo juoksu, jänisjuoksussa on aina oma tunnelmansa ja matkantekoa pitää seurata eri tavalla verrattuna omaan juoksuun. Oman jännityksen toivat vielä viime vuonna HCM:llä sekä Pallaksella olleet vatsaongelmat, menisikö tämä juoksu viimein ongelmitta?
Tammikuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä ehtii luomaan kevyen silmäyksen edelliseen vuoteen ja katsastamaan kuluvan vuoden kisakalenteria.
Neljä viikkoa Nuuksio Classicin jälkeen oli taas aika sitoa tennarin nauhat kireälle ja valmistautua vuoden viimeiseen pidempään koitokseen, Vaarojen maratoniin. Perjantai yöksi kisapaikalle tupsahtanut Valio-myrsky aiheutti sen, että ensimmäistä kertaa matkana ollut 130 km:n juoksu piti peruuttaa turvallisuussyistä, ja meille muille jäi jännitettävää minkä verran reitin varrelle tulisi ylimääräisiä esteitä myrskytuhojen muodossa. Olisiko luvassa maratonin verran estejuoksua?
Tänä vuonna olisi kolmas kerta Nuuksio Classicissa. Kahdesta edellisestä kerrasta oli jääneet vähän ristiriitaiset fiilikset, tapahtuma on hyvin järjestetty, reitti upea (mikäli sitä ehtii havannoimaan), mutta omat lähes identtiset suoritukset (molemmilla kerroilla loppuaika 5.02) eivät olleet ihan täysosumia. Tämä olisi viimeinen pitkä harjoitus ennen Kolia, ja olinkin vähän kahden vaiheilla lähdenkö fiilistelemään vai kisailemaan oman reittiennätyksen toivossa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Yksi vuoden odotetuimista juoksuista itselleni oli juosta 4.00h – jäniksenä Helsinki City Marathonilla. Jänisjuoksuja on aikaisemmilta vuosilta kaksi kappaletta ja ne olivat jääneet mieleen erinomaisina kokemuksina. Viime vuonna olin HCM:n aikaa kisailemassa Tahkolla, mutta tänä vuonna oli taas aika pukea pupunkorvat ylle ja lähteä kannustamaan kanssajuoksijoita. Mutta kuinkas sitten kävikään?
”Ylevät kokemukset tarkoittavat tapauksia, joissa ihminen tuntee pelonsekaista levottomuutta esimerkiksi jylhän luonnon keskellä”. Tämä lukemani artikkeli tuli mieleeni kun ajoimme Genevestä kohti Chamonixia, ja pikkuhiljaa kaukaisuudessa olevat vuoret alkoivat lähestyä. Ensimmäinen vuoristojuoksu alkoi lähestyä, ja vuorten mittasuhteet avautua. Olo oli samaan aikaan jännittynyt ja malttamaton, nyt oltiin toteuttamassa unelmia! Read Full Article
Mont Blancin maratoniin on aikaa kolmisen viikkoa, ja ajatukset alkavat pikkuhiljaa kiertymään kisan ympärille. Netistä tulee etsittyä kisaraportteja joiden avulla yritän hahmottaa reittiä jotta suurinpiirtein tietäisin mitä on luvassa törkeiden ylämäkien lisäksi. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun juoksen vuorilla, ja vaikka kisastartteja on kertynyt itselleni jo jonkin verran niin tulevassa kisassa on taas paljon uusia tekijöitä joista ei ole aikaisempaa kokemusta. Melko jännää! Read Full Article
Sata paria lenkkareita 