Ajatus Vantaan maratonista syntyi Finlandia maratonin jälkeen. Vaikka Jyväskylässä tuli oma ennätys, niin juoksu ei kokonaisuudessaan ollut tyydyttävä suoritus, joten ajattelin lopettaa kauden Vantaalla. Mutta Vaarojen maratonin jälkeen ajatukset olivat edelleen Kolilla, eikä ajatus tasaisesta asfalttimarasta ollut kauhean houkutteleva. Vielä juoksupäivän aamuna mietin viitsinkö lähteä, mutta syötyäni aamupalan päätin suunnata Vantaalle.
Maraton
Osallistumiseni Vaarojen maratonille on harvoin mennyt ennakkosuunnitelmien mukaan. Vuonna 2010 reissu jäi väliin murtumien takia (kävin kesällä tutustumassa reittiin etukäteen, seurauksena kaksi murtumaa käsissä), vuonna 2011 juoksin ultran ja vuonna 2012 matkan esti flunssa. Tänä vuonna tarkoitus oli lähteä huoltajaksi vaimolle, tavoitteena 43 km pituisen reitin läpikävely.
Finlandia Maratonin jälkeen pidin taukoa juoksusta kolmen päivän ajan, ja sitten olikin taas aika sitoa lenkkarin nauhat kiinni ja suunnata katse kauden viimeiseen kilpailuun, Vantaan maratonille. Mutta miten palautella maratonista ja valmistautua seuraavaan, kun kahden tapahtuman välillä on vain neljä viikkoa? Yksi vaihtoehto on käydä Kolilla 43 km:n pituiselle retkellä.
Tämän vuoden liikuntaan liittyviin tavoitteisiin kuului triathlonin puolimatka Tahkolla ja maratonennätyksen parantaminen. Tahkon reissu sujui erinomaisesti ja viikonloppuna käytiin maratonin kimppuun. Harjoittelu on kesän aikana sujunut hyvin, lukuunottamatta pientä tosiasiaa, että yksi maratonharjoittelun kulmakivistä, pitkät lenkit loistavat poissaolollaan. Matkaan lähdetään siis vahvasti vanhojen pohjien tukemana.
Sata paria lenkkareita 