Uudistuksen tuulet puhalsivat tänä vuonna Bodom Traililla, ja nyt tuli mahdollisuus pieneen yöjuoksuun ennen varsinaista lauantain päätapahtumaa. Kaksi kisaa 12h välein, eihän siinä mitään järkeä ole, mutta olisihan se sääli jättää tilaisuus käyttämättä ja jälkeenpäin miettiä minkälaiste se olisi ollut.
Puolimaraton
SipoonkorpiTrail sai tänä vuonna aloittaa kisakauden. Yleensä kisakausi on korkattu Bodom Traililla, mutta nyt ajattelin käydä katsomassa minkälaista maasto on Sipoonkorven puolella. Aikataulusyistä matkaksi valikoitui 20 km, ja tämä osoittautui hyväksi valinnaksi. On juoksuja, jossa askel on kevyt ja kilometrit etenevät lähes itsekseen, tämä ei ollut semmoinen juoksu.
Vuoden kujeet alkavat olla takanapäin ja näin jälkeenpäin katsottuna vuosi oli aikamoinen häröilyn vuosi. Oli hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, juoksua tasaisella ja juoksua poluilla. Keskityin kaikkeen eli en keskittynyt juuri mihinkään. Toisaalta vuosi jäi mieleen monipuolisuudellaan, eikä rasitusvammoja eikä muitakaan kremppoja päässyt tulemaan.
Mutta mitäs ensi vuonna?
Alunperin olin ajatellut Vaarojen maratonin olevan kauden viimeinen polkujuoksukisa. Kirjoitin edelliseen postaukseen ”Kauden viimeinen kisa oli tässä, ja nyt on kevyen palauttelun aika, seuraavan kerran lappu rintaan Aktia Cupissa.” Kuitenkin huomasin olevani lauantaina lähtökarsinassa odottaen Helsinki City Trailin lähtölaukausta. Edessä olisi 21 km lenkki keskuspuiston poluilla. Mitenkäs tässä näin pääsi käymään?
Vuoden päätavoite on puolentoista viikon päästä. Kaikki mitä on voitu tehdä, on tehty, ja nyt on ehkä vaikein hetki, kisan odottaminen. Alkuperäset suunnitelmat kisaan valmistautumisesta eivät toteutuneet suunnitelmien mukaan. Harjoittelu pysyi nousujohteisena toukokuuhun asti, mutta sitten iski flunssakausi, joka sotki viimeiset viikot, mutta näillä nyt mennään.
Bodom Trail aloitti varsinaisen kisakauden tänä vuonna. Perinteiset helatorstain kinkerit järjestetiin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Viime vuonna reitti oli pitkään jatkuneiden sateiden ansiosta kosteahko ja raskaahko, mutta tänä vuonna edeltävä viikko oli ollut kuiva ja aurinkoinen, olisiko se tehnyt reitistä kevyemmän ja kuivemman?
Tammikuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä ehtii luomaan kevyen silmäyksen edelliseen vuoteen ja katsastamaan kuluvan vuoden kisakalenteria.
Kaksi viikkoa Vaarojen maratonin jälkeen oli vuorossa kauden viimeinen polkujuoksukisa, ensimmäistä kertaa järjestettävä puolimaratonin mittainen Helsinki City Trail. Kun kuulin kisasta ensimmäistä kertaa heräsi pieni epäilys siitä, kuinka paljon oikeasti juostaisiin poluilla ja minkä verran Keskuspuiston hiekkateillä. Mutta kun startti oli Paloheinässä jossa on tullut jonkin verran vietettyä aikaa poluilla ja maali Olympiastadionilla, niin uteliaisuus vei voiton ja kisaan ilmoittautuminen on tosiasia.
Bodom Trail avasi varsinaisen kisakauden tänä vuonna. Aikaisemmin en ollut tässä kisassa juossut, joten oli hauska lähteä katsastamaan mitä kaikkea Espoon maisemat tarjoavat polkujuoksijalle. Edellispäivien sateet pitivät huolen että maasto tulisi olemaan todella märkää (lue: raskas), ja vielä kisapäiväksi oli ennustettu sadetta. Mutta jos sataa, niin silloin juostaan sateessa, ei muuta kuin tennarit jalkaan ja snorkkeli mukaan!
Lauantaina oli tarkoitus mennä juoksemaan Aktiaan, mutta olin onnistunut tekemään itselleni päällekkäisen varauksen. Onneksi samana päivänä järjestettiin 245. Paloheinämaraton, joten päätin mennä sinne juoksemaan puolikkaan pitkänä lenkkinä.
Sata paria lenkkareita 