Vuoden kujeet alkavat olla takanapäin ja näin jälkeenpäin katsottuna vuosi oli aikamoinen häröilyn vuosi. Oli hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, juoksua tasaisella ja juoksua poluilla. Keskityin kaikkeen eli en keskittynyt juuri mihinkään. Toisaalta vuosi jäi mieleen monipuolisuudellaan, eikä rasitusvammoja eikä muitakaan kremppoja päässyt tulemaan.
Mutta mitäs ensi vuonna?
Vuoden päätavoite on puolentoista viikon päästä. Kaikki mitä on voitu tehdä, on tehty, ja nyt on ehkä vaikein hetki, kisan odottaminen. Alkuperäset suunnitelmat kisaan valmistautumisesta eivät toteutuneet suunnitelmien mukaan. Harjoittelu pysyi nousujohteisena toukokuuhun asti, mutta sitten iski flunssakausi, joka sotki viimeiset viikot, mutta näillä nyt mennään.
Tammikuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä ehtii luomaan kevyen silmäyksen edelliseen vuoteen ja katsastamaan kuluvan vuoden kisakalenteria.
Viime viikonloppu oli mukavan urheilupainotteinen. Lauantaina oli mahdollisuus pitkästä aikaa osallistua Helsinki Triathlonin rykäsyyn (750m/20km/5,4km), joka olisikin kesän ensimmäinen (ja mahdollisesti ainoa) triathlonhassuttelu. Kun triathonilla saadaan paikat lämpimiksi, niin sunnuntaina oli tarkoitus tehdä pisin pyörälenkkini tähän asti, leppoisasti Helsingistä Jyväskylään. Haiskahtaa laatuajalta.
Alkutalven aikana akillesjänteet ovat ilmoitelleet olemassaolostaan aamuisin aika äänekäästi. Kun eräänä aamuna töihin juostessani huomasin että jumit alkavat jo vaikuttaa askellukseen, niin päätin että asialle on tehtävä jotain. Onneksi samaan aikaan horisontissa häämötti talviloma, joten nyt oli hyvä aika käydä hierojalla avaamassa jalkoja ja pitää pientä juoksutaukoa. Mutta kun lomareissu suuntautuu Pyhätunturille, niin malttaako sitä pitää lenkkareita pois jalasta?
Miten saada yhdistettyä kuntoilu ja perhelomailu parhaalla mahdollisella tavalla? Lomalla on hyvä viettää aikaa perheen kanssa, mutta toisaalta silloin on myös kiusaus treenata enemmän kun työ- yms kuviot eivät ole häiritsemässä harrastuksia. Vastaus tähän on lomaviikko urheiluopistolla.
Siirtyessäni treenaamaan triathlonia varten, suurimmat kysymykset liittyivät pyöräilyyn. Toki olin satulan selässä viettänyt hetken jos toisenkin, mutta maantiepyöräily oli minulle täysin uusi alue. Maastopyöräilyn harrastajana olin kieltämättä hivenen ennakkoluuloinen maantiepyöräilyä kohtaan; miksi ajaa sileällä asfaltilla kohdaten autoilijoiden vihareaktioita, kun voi rymytä metsässä, väistellä puunrunkoja, hyppiä juurakoiden ja kivien yli ja palata naama ravassa kotiin.
..kannusti hämäläinen isäntä kun nostin rattailta pudonneita ketjuja hänen silmiensä alla. Tässä vaiheessa matkaa oli takana 60 km, ja edessä reilu 70 km, aurinko paistoi, ja fiilikset olivat hyvät. Ei siis mitään syytä epäillä ettenkö selviytyisi, edellispäivän puolimaraton oli vain haalea muisto, nyt oltiin fillarin selässä. Ride on baby! Read Full Article
Enemmän kuin pelkkä harrastus - Kestävyys
Samba Trail Running Club
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Endorfiininmetsästystä maastoissa ja merellä. Aamueuforiaa altaissa. Hikistä nautiskelua laduilla ja poluilla. Kolhuja ja oivalluksia.
Polkujuoksijan kivet ja kannot
tiet, polut, vuoret ja kukkulat, bring it on.
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Polkujuoksijan kivet ja kannot
2009: ensimmäinen yli 10 kilometrin juoksulenkki. 2013: Ironman-triathlon.
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Sata paria lenkkareita 