Vuoden kujeet alkavat olla takanapäin ja näin jälkeenpäin katsottuna vuosi oli aikamoinen häröilyn vuosi. Oli hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, juoksua tasaisella ja juoksua poluilla. Keskityin kaikkeen eli en keskittynyt juuri mihinkään. Toisaalta vuosi jäi mieleen monipuolisuudellaan, eikä rasitusvammoja eikä muitakaan kremppoja päässyt tulemaan.
Mutta mitäs ensi vuonna?
Nuts Pallaksen jälkeen oli kolme viikko aikaa taikoa itsensä puolimatkan triathlonkuntoon. Eri lajien painottaminen ei mennyt ihan triathlonoppien mukaan, pyöräily oli käytännössä kesäkuisen Pirkan pyöräilyn jälkeen olematonta, uintitreenit koostuivat kahdesta uintikerrasta toukuussa ja heinäkuussa, ainoastaan juoksu oli ollut Pallaksen keikan takia aktiivisempaa. Valmistautumiseen vaikutti vielä yksi kuntoiluviikko Vierumäellä, jossa 5 päivän aikana tuli liikuntaa noin 20 h edestä. Olisi liioittelua väittää että lähdin Tahkolle kylmiltään, mutta lähtötilanne oli kaukana optimaalisesta. Mutta mitä pienistä, oli selvää että ennätyksiä ei tultaisi rikkomaan, mutta vähintäänkin hyvän aerobisen treenin tulisin saamaan aikaiseksi.
Tammikuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä ehtii luomaan kevyen silmäyksen edelliseen vuoteen ja katsastamaan kuluvan vuoden kisakalenteria.
Viime viikonloppu oli mukavan urheilupainotteinen. Lauantaina oli mahdollisuus pitkästä aikaa osallistua Helsinki Triathlonin rykäsyyn (750m/20km/5,4km), joka olisikin kesän ensimmäinen (ja mahdollisesti ainoa) triathlonhassuttelu. Kun triathonilla saadaan paikat lämpimiksi, niin sunnuntaina oli tarkoitus tehdä pisin pyörälenkkini tähän asti, leppoisasti Helsingistä Jyväskylään. Haiskahtaa laatuajalta.
Tahkolla järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa triathlon-kisat. Ja koska omat kisani ovat jääneet kahteen perusmatkaan ja yhteen täysmatkaan, niin nyt oli korkea aika käydä kokeilemassa puolimatkan ihanuutta. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului perusmatka kesäkuussa, mutta se jäi flunssan takia väliin, joten tästä nyt tuli kesän ainoa varsinainen triathlon-kilpailu. Aikatavoitteeksi laitoin maalintulon välille 5.00 – 5.15.
Herätys klo 5.15, pikainen aamupala (banaani ja vettä) ja kohti Seurasaarta. Reipas aamu-uinti olisi pian tosiasia.
Parasta Helsinki Triathlonin jäsenenä olemisessa on ehdottomasti HelTri Cup. Kisasarja koostuu yhdeksästä osakilpailusta, ja lajeina ovat yllättäen uinti, pyöräily ja juoksu. Saa puristaa!
Helsinki Triathlonin järjestämän HelTri Cupin 5. osakilpailu pidettiin tiistaina Kuusijärvellä. Kyseessä oli ns. rykäsy, jossa käytiin läpi triathlonin lajikirjo; uintia 750 m, pyöräilyä 20 km ja juoksua 5.3 km. Tähän mennessä olin osallistunut 400 m uintiin ja 6 km maastojuoksuun, duathlon sekä viime viikon tempoajo oli jäänyt väliin muiden kiireiden vuoksi.
Triathlon mielletään helposti extreme-urheiluksi, joka vaatii minimissään 20 viikkotunnin treenaamista, kymppitonnin fillarin ja ainoastaan Hawaijilla tehdyt tulokset noteerataan. Totuushan on kuitenkin muuta, kyseessä on pohjimmiltaan kolmesta kaikille tutun lajin yhdistämisestä, jossa kilpailusuoritus saattaa sprintti-matkoilla kestää tunnin. Ei haiskahda extremelle.
Triathlon tuntuu olevan myös helpommin ymmärrettävissä oleva harrastus verrattuna esim. ultrajuoksuun. Aika helposti joutuu selittelemään vähänkin pidempiä juoksulenkkejä, mutta triathlon tuntuu olevan selkeästi helpommin ymmärrettävämpi laji.
Enemmän kuin pelkkä harrastus - Kestävyys
Samba Trail Running Club
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Endorfiininmetsästystä maastoissa ja merellä. Aamueuforiaa altaissa. Hikistä nautiskelua laduilla ja poluilla. Kolhuja ja oivalluksia.
Polkujuoksijan kivet ja kannot
tiet, polut, vuoret ja kukkulat, bring it on.
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Polkujuoksijan kivet ja kannot
2009: ensimmäinen yli 10 kilometrin juoksulenkki. 2013: Ironman-triathlon.
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Polkujuoksijan kivet ja kannot
Sata paria lenkkareita 