Nuts Pallas, tähän astisista kisoistani pisin reissu alkoi pikkuhiljaa olla todellisuutta. Omasta mielestäni olin henkisesti ja fyysisesti valmis tulevaan koitokseen ja tavoitteena oli tehdä hyvä suoritus joka ei kuitenkaan olisi pelkkää selviytymistä aikarajoja vastaan. Mielikuvissani tulin maaliin vaivalloisesti juosten, matkan rasitus tuntuen, mutta samalla tuntien vahvaa tyytyväisyyttä läpi juostusta urakasta. Väärässä olin.
Inov-8
Vuoden päätavoite on puolentoista viikon päästä. Kaikki mitä on voitu tehdä, on tehty, ja nyt on ehkä vaikein hetki, kisan odottaminen. Alkuperäset suunnitelmat kisaan valmistautumisesta eivät toteutuneet suunnitelmien mukaan. Harjoittelu pysyi nousujohteisena toukokuuhun asti, mutta sitten iski flunssakausi, joka sotki viimeiset viikot, mutta näillä nyt mennään.
Bodom Trail aloitti varsinaisen kisakauden tänä vuonna. Perinteiset helatorstain kinkerit järjestetiin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Viime vuonna reitti oli pitkään jatkuneiden sateiden ansiosta kosteahko ja raskaahko, mutta tänä vuonna edeltävä viikko oli ollut kuiva ja aurinkoinen, olisiko se tehnyt reitistä kevyemmän ja kuivemman?
Tänä vuonna olisi kolmas kerta Nuuksio Classicissa. Kahdesta edellisestä kerrasta oli jääneet vähän ristiriitaiset fiilikset, tapahtuma on hyvin järjestetty, reitti upea (mikäli sitä ehtii havannoimaan), mutta omat lähes identtiset suoritukset (molemmilla kerroilla loppuaika 5.02) eivät olleet ihan täysosumia. Tämä olisi viimeinen pitkä harjoitus ennen Kolia, ja olinkin vähän kahden vaiheilla lähdenkö fiilistelemään vai kisailemaan oman reittiennätyksen toivossa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
”Ylevät kokemukset tarkoittavat tapauksia, joissa ihminen tuntee pelonsekaista levottomuutta esimerkiksi jylhän luonnon keskellä”. Tämä lukemani artikkeli tuli mieleeni kun ajoimme Genevestä kohti Chamonixia, ja pikkuhiljaa kaukaisuudessa olevat vuoret alkoivat lähestyä. Ensimmäinen vuoristojuoksu alkoi lähestyä, ja vuorten mittasuhteet avautua. Olo oli samaan aikaan jännittynyt ja malttamaton, nyt oltiin toteuttamassa unelmia! Read Full Article
Mont Blancin maratoniin on aikaa kolmisen viikkoa, ja ajatukset alkavat pikkuhiljaa kiertymään kisan ympärille. Netistä tulee etsittyä kisaraportteja joiden avulla yritän hahmottaa reittiä jotta suurinpiirtein tietäisin mitä on luvassa törkeiden ylämäkien lisäksi. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun juoksen vuorilla, ja vaikka kisastartteja on kertynyt itselleni jo jonkin verran niin tulevassa kisassa on taas paljon uusia tekijöitä joista ei ole aikaisempaa kokemusta. Melko jännää! Read Full Article
Bodom Trail avasi varsinaisen kisakauden tänä vuonna. Aikaisemmin en ollut tässä kisassa juossut, joten oli hauska lähteä katsastamaan mitä kaikkea Espoon maisemat tarjoavat polkujuoksijalle. Edellispäivien sateet pitivät huolen että maasto tulisi olemaan todella märkää (lue: raskas), ja vielä kisapäiväksi oli ennustettu sadetta. Mutta jos sataa, niin silloin juostaan sateessa, ei muuta kuin tennarit jalkaan ja snorkkeli mukaan!
Lauantaina oli tarkoitus mennä juoksemaan Aktiaan, mutta olin onnistunut tekemään itselleni päällekkäisen varauksen. Onneksi samana päivänä järjestettiin 245. Paloheinämaraton, joten päätin mennä sinne juoksemaan puolikkaan pitkänä lenkkinä.
Vuoden pimein ultra – Sysikallio 100 järjestetään milloinkas muulloin kuin vuoden pimeimpänä päivänä 21.12. Reittinä toimii 2,5 km:n pituinen lenkki, joka kierretään 40 kertaa (100 km), tai jos haluaa tehdä pidemmän lenkin (100 mailia), 64 kertaa. Kyseessä on todellakin pimeä tapahtuma, startti on klo 16 ja metsässä juostava reitti on suorastaan naurettava; reitti menee joko ylös tai alas, tasaista ei juurikaan ole. Viime vuonna maaliin selviytyi 7 urhoollista, nopeimmillaan reitti selätettiin ajalla 20h 25min ja jos halusi nauttia pitkän kaavan mukaan, reittiin sai kulutettua aikaa 39h 57min, kyseessä ei siis ole mikään sprinttimatka. Kun viime lauantai-aamuna oli mahdollisuus mennä yhteislenkille Sysikallioon, niin sinne siis.
Sata paria lenkkareita 