Kevään aikana ei tullut juurikaan lenkkareita kulutettua. Maaliskuun kilometrit olivat 13 km, huhtikuussa lenkit olivat aina satunnaisia kokeiluja, kilometrejä tuli 73. Koska jokaisella lenkillä (tai sen jälkeen) oli enemmän tai vähemmän tuntemuksia jalassa, niin harjoittelu oli sitä sun tätä. Työmatkat olin kuitenkin tehnyt fillarilla, joten ihan jouten en kuitenkaan ollut. Toukokuun alussa kisakausi alkaisi Bodom Traililla, ja lähtökohdat tähän olivat kohtalaisen vaatimattomat.
Pirkan pyöräily
Vuoden kujeet alkavat olla takanapäin ja näin jälkeenpäin katsottuna vuosi oli aikamoinen häröilyn vuosi. Oli hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, juoksua tasaisella ja juoksua poluilla. Keskityin kaikkeen eli en keskittynyt juuri mihinkään. Toisaalta vuosi jäi mieleen monipuolisuudellaan, eikä rasitusvammoja eikä muitakaan kremppoja päässyt tulemaan.
Mutta mitäs ensi vuonna?
Vuoden päätavoite on puolentoista viikon päästä. Kaikki mitä on voitu tehdä, on tehty, ja nyt on ehkä vaikein hetki, kisan odottaminen. Alkuperäset suunnitelmat kisaan valmistautumisesta eivät toteutuneet suunnitelmien mukaan. Harjoittelu pysyi nousujohteisena toukokuuhun asti, mutta sitten iski flunssakausi, joka sotki viimeiset viikot, mutta näillä nyt mennään.
..kannusti hämäläinen isäntä kun nostin rattailta pudonneita ketjuja hänen silmiensä alla. Tässä vaiheessa matkaa oli takana 60 km, ja edessä reilu 70 km, aurinko paistoi, ja fiilikset olivat hyvät. Ei siis mitään syytä epäillä ettenkö selviytyisi, edellispäivän puolimaraton oli vain haalea muisto, nyt oltiin fillarin selässä. Ride on baby! Read Full Article
Sata paria lenkkareita 