Nuuksio Classicin loppukilometreillä Voiman tunne ei ollut läsnä, ja ajatus Kolille lähtemisestä ei varsinaisesti houkuttanut. Koska kesken juoksukisan tehdyt päätökset ovat harvoin pitäviä, niin se ei ole oikea paikka miettiä tulevia. Hetken asioita kisan jälkeisellä viikolla mietittyäni päätin lähteä Vaaroille maratonille, mikäli saan jostain osallistumisoikeuden ja majapaikan. Suunnitelma oli toteuttamista vaille valmis.
Vaarojen maraton
Vuosi sitten Kolilta palatessani sanoin matkaseuralle että Kolilla voi yhden kierroksen juosta, mutta kaksi kierrosta juurien ja kivien keskellä on silkkaa typeryyttä. Jos juoksisin pidempiä matkoja, niin ne ovat jatkossa pisteestä A pisteeseen B, muita vaihtoehtoja ei ole. Kuitenkin lauantai-aamuna klo 7 olin odottamassa lähtökäskyä 86 kilometrin pituiselle reitille, miten tässä näin pääsi käymään?
Vuoden kujeet alkavat olla takanapäin ja näin jälkeenpäin katsottuna vuosi oli aikamoinen häröilyn vuosi. Oli hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, juoksua tasaisella ja juoksua poluilla. Keskityin kaikkeen eli en keskittynyt juuri mihinkään. Toisaalta vuosi jäi mieleen monipuolisuudellaan, eikä rasitusvammoja eikä muitakaan kremppoja päässyt tulemaan.
Mutta mitäs ensi vuonna?
Valmistautuminen HCM:n jälkeen oli mennyt ongelmitta. Työmatkajuoksentelua ja -pyöräilyä, ja muut lenkit juoksin pääsääntöisesti poluilla. Pitkät lenkit jäivät vähäisiksi, mutta ajattelin Espoon kuntoratojen kierroksen korvaavan pari pitkistä (kysymyksessähän oli leikkimielinen hupailu jossa kierrettiin kaikki Espoon kuntoradat Kalajärveä ja Siikajärveä lukuunottamatta, ja siirtymät tehtiin fillarilla. Juoksua 29 km ja pyöräilyä 77 km, aikaa meni taukoinen 7,5h). Omat tuntemukset kunnosta olivat positiiviset, kaisloihin oli tullut voimaa, ja ennätykset muutamilla Keskuspuiston Strava-segementeillä loivat uskoa että kesän ja syksyn aikana on tullut tehtyä oikeita asioita. Mutta miten se näkyisi uudistetulla Vaarojen maratonin reitillä?
Tammikuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä ehtii luomaan kevyen silmäyksen edelliseen vuoteen ja katsastamaan kuluvan vuoden kisakalenteria.
Neljä viikkoa Nuuksio Classicin jälkeen oli taas aika sitoa tennarin nauhat kireälle ja valmistautua vuoden viimeiseen pidempään koitokseen, Vaarojen maratoniin. Perjantai yöksi kisapaikalle tupsahtanut Valio-myrsky aiheutti sen, että ensimmäistä kertaa matkana ollut 130 km:n juoksu piti peruuttaa turvallisuussyistä, ja meille muille jäi jännitettävää minkä verran reitin varrelle tulisi ylimääräisiä esteitä myrskytuhojen muodossa. Olisiko luvassa maratonin verran estejuoksua?
Vuosi 2014 saatiin onnellisesti päätökseen, ja jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, jotain tekemistä pitäisi tälle(kin) vuodelle keksiä. Viimeiset pari vuotta prioriteetit ovat olleet triathlonin ympärillä, mutta tänä vuonna ykkösprioriteetilla tulevat olemaan polut.
Osallistumiseni Vaarojen maratonille on harvoin mennyt ennakkosuunnitelmien mukaan. Vuonna 2010 reissu jäi väliin murtumien takia (kävin kesällä tutustumassa reittiin etukäteen, seurauksena kaksi murtumaa käsissä), vuonna 2011 juoksin ultran ja vuonna 2012 matkan esti flunssa. Tänä vuonna tarkoitus oli lähteä huoltajaksi vaimolle, tavoitteena 43 km pituisen reitin läpikävely.
Finlandia Maratonin jälkeen pidin taukoa juoksusta kolmen päivän ajan, ja sitten olikin taas aika sitoa lenkkarin nauhat kiinni ja suunnata katse kauden viimeiseen kilpailuun, Vantaan maratonille. Mutta miten palautella maratonista ja valmistautua seuraavaan, kun kahden tapahtuman välillä on vain neljä viikkoa? Yksi vaihtoehto on käydä Kolilla 43 km:n pituiselle retkellä.
Sata paria lenkkareita 