Uudistuksen tuulet puhalsivat tänä vuonna Bodom Traililla, ja nyt tuli mahdollisuus pieneen yöjuoksuun ennen varsinaista lauantain päätapahtumaa. Kaksi kisaa 12h välein, eihän siinä mitään järkeä ole, mutta olisihan se sääli jättää tilaisuus käyttämättä ja jälkeenpäin miettiä minkälaiste se olisi ollut.

Sipoonkorven jälkeen päätin ottaa vähän kevyemmin jotta olisin hivenen paremmin palautunut näihin kinkereihin. Maanantaina kävin avaamassa maantiefillarikauden vajaan tunnin lenkillä, tiistaina juoksin töihin ja töistä Samban yhteistreeneihin, juoksua tuli pätkissä 17 km. Keskiviikon ja torstain työmatkat meni fillarilla, perjantaina laiskana miehenä menin töihin autolla.

Perjantain keli suorastaan hellekeli, eikä pukeutumista tarvinnut miettiä. Sortsit, t-paita ja irtohihat, perussetti siis. Viiden jälkeen kevyt päivällinen, parin tunnin päästä vielä kevyt hiukopala ja yhdeksän jälkeen olin Pirttimäessä. Paikan päällä kävin tekemässä pienet verryttelyt reppu selässä, vartti ennen starttia kävin viemässä tavarat säilytykseen ja sitten olikin aika siirtyä lähtöalueelle.

Tavoitteena oli tänään juosta rennosti, hivenen voimia säästellen seuraavan päivän pidempää lenkkiä varten.

Kymmeneltä tuli lähtökäsky, ja matka alkoi. Alussa hiekkatietä ja pian siirryimme metsäpoluille. Säädin vähän otsalamppua paremmin, ja huomasin olevani kontillaan maassa. Vahva aloitus jälleen kerran. Vähän naarmua polviin, ei sen kummempaa ja matka jatkui samantien.

Pimeässä juoksemisessa on oma tunnelmansa, näkyi vain edessä oleva juoksijoiden valaisema maasto ja muuten ympärillä oli pelkkää pimeyttä. Hynkänlammen rannolla oli valoisampaa, ja kun lammen pohjoispuoli oli kierretty, niin vastarannalla näkyi hienosti perässätulijoiden valoketju.

Oma juoksu tuntui hyvältä ja rennolta, koko ajan oli tunne, että napsun verran kovempaa pystyisin juoksemaan. Ylimääräisiä ohituksia en lähtenyt hakemaan, mutta jos edellä olevan vauhti hidastui, niin silloin mentiin ohi. Ohituksiin löytyi aina ylimääräinen vaihde, joten tänään vauhtia oli reservissä.

Lopulta saavuimme takaisin Pirttimäen hiekkateille. Edessä näkyi muutama selkä ja tällä kertaa loppukiri irtosi Sipoonkorpea pirteämmin ja maaliin tulin (netto)ajassa 59.46. Tänään olin juoksuuni tyytyväinen, suunnitelmien mukainen hyvin kulkeva juoksu on aina iloinen asia.

Maalialueella otin vähän huikkaa, ja siirryin hakemaan vaihtovaatteita säilytyksestä. Narikkajonossa tapasin pitkästä aikaa Multamäki 100:n mestarin, piti kuulemma lähteä nauttimaan pari Gatoradea ennen huomisen päivän juoksuja. Hieno asenne, nuorissa on tulevaisuus! Sitten kohti kotia, mittari näytti palautumisajaksi 67 h, mutta lähtöviivalla oltaisiin 11 h päästä.

Lauantai-aamuna ajatus toisesta juoksusta ei enää olut maailman paras idea. Yöunet olivat jääneet melko heikoiksi, mutta elämä on. Kamat kasaan ja kohti Pirttimäkeä. Kisapaikalla vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa, ja päivän ensimmäinen huippuhetki oli Samban uuden kisapaidan saaminen. On se hieno!

Pikaiset verrajuoksut paljastivat totuuden palautumisesta, sitä ei ollut. Ei muuta kuin lähtökarsinaan ja menoksi. Tällä kertaa pääsin poluille telomatta itseäni. Juoksu kulki jotenkuten, mutta ylimääräistä lennokkuutta ei tänään löytynyt. Vajaan tunnin juoksun jälkeen alamäkipannut oli tosiasia, vähän osumaa vasempaan kylkeen ja oikeaan olkapäähän. Jonkin aikaa piti puhallella ja keräillä itseään, sitten taas matkaan. Jonkin aikaa kesti että sain juoksurytmistä kiinni, ja aloin jo miettimään leikin jättämistä yhteen kierrokseen. Mutta vaikka tänään ei juoksu tuntunut kaikkein helpoimmalta, niin jälkikäteen harmittaisi lenkin lyhentäminen enemmän, joten matka jatkui toiselle kierrokselle.

Perinteisesti ensimmäinen kierros on ollut kuivahko, kuivin jaloin sieltä ei ole selvitty, mutta toisella kierroksella kahlataan ja huolella. Omasta juoksusta oli tässä vaiheessa suurin into hävinnyt, nyt vaan juostiin kohti maalia. Maalialuella oli kuitenkin voimia pieneen leikkimieliseen loppukisailuun, ja (netto)loppuaika oli 2.16.53. Tuplamatkan sijoitus miesten sarjassa oli 16/51.

Oliko järkeä juosta kaksi kisaa näillä aikatauluilla? Ei tietenkään, mutta hauskahan se on kokeilla uusia asioita. Jälkikasvukin oli mukana jo kolmatta kertaa näissä kinkereissä, ja se oli päivän toinen huippukohta.

Kisajärjestelyt toimivat jälleen kerran erinomaisesti ja tunnelma pysyi hienona koko viikonlopun ajan. Reitti on mukavan vaihteleva, ja on varmasti kaikkine mutakylpyinen ikimuistoinen, tänä vuonna maalissa näkyikin poikkeuksellisen rapaisia juoksijoita. Maaliin päästyä ei ollut mikään kiire kisapaikoilta, varsinkin tässä kelissä oli hieno nauttia tapahtuman fiiliksestä ja vaihdella kuulumisia tuttujen kanssa. Tapahtumaa on viety koko ajan parempaan suuntaan, ja tänä vuonna nuorille juoksijoille jaetut mitalit olivat juuri oikea tapa kannustaa tulevia polkujuoksijoita tulemaan tänne uudestaan, hyvin huomioitu!

Sunnuntai on mennyt enemmän tai vähemmän palautellessa. Vähän paremmat yöunet ja pieni fillarilenkki lounaspaikalle, päikkärit ja yleistä sohvaperunointia auttavat kummasti. Osumaa saanut kylkikin on paremmassa kunnossa, ainoastaan sisäänhengitys ja nauraminen on tuskallista. Aion vältellä kumpaakin.

Seuraavan kerran kisaillaan (mikäli hengittäminen siinä vaiheessa onnistuu) lauantaina Helsinki City Runilla, tulisikohan tästä kauden ensimmäinen kisa josta mennään ilman kaatumisia? En lupaa, mutta yritän. Siihen asti kuulemiin.